Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Jotensakin on tullut mieleeni, että käyttäydyn kuin parjattu nuoriso. Vähät välittäisin sovinnaisuudesta ja muutenkin olen huomannut monta kertaa tämän vuoden aikana, että minä jätin ihan itse nuoruuden väliin. Säälittävä nysvä...

No, koska tavallaan elän toivottavasti uuden elämäni nuoruutta, virheetkin on mahdollista. Myös se, että käyttäydyn yhtä impulssiivisesti, kärsimättömästi ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän tuo.

Sen lisäksi kaiken tämän uuden nuoruuden kokeminen näin jälkikäteen toi nenänpieleen finninkin... onneksi se ei aiheuta minussa katastrofitunteita. Hörötystä kuitenkin. Voi elämän kevät. Vanha virttynyt vuosi vetelee viimeisiään ja minä valmistaudun uuteen vuoteen luottavaisin mielin, sillä vaikka huonomminkin voi käydä, olen piru vieköön kuitenkin yrittänyt korjata tilannetta ja mahdollisuuksiani onnistua paremmin.

Hmmm. Huominen menee onnikassa. Ei ole se paikallinen kuppila. Tämä päivä on mennyt raittiina. Mutta huominen onnikassa istumisen jälkeinen lopputulos kenties euforisoi minut tällekin päivälle, joten saatan ehkä onnistua ilman ryyppytoimintoa.

Mitä itse kuntoutukseen muuten tulee, pakkasin jo maanantaina. Sain uudet ohjeet määränpäästä. Ei tosin pakkauksiin liittyen, mutta niihin se liittyy minun mielestäni. Muuttuneisiin olosuhteisiin pakkaamani hepenet... hmmm. ovat epäsovinnaiset ja kun en olekaan oikeasti nuori, vaan aikuinen nainen, survoin kuin hädässä kaikki tätikamppeeni toiseen laukkuun.

Mutta voihan olla niin, että unohdan laukun kotiin. Kun ei ole äitiä vahtimassa.

Kuten blogiani seuranneet tietävät olen vallankaappauksen uhri. Ja kävin ne sissit hakemassa anoppilasta (nauttikoot välillä nuorisosta) ja matkalla hain paketin ainoalta siskoltani, jonka joulupaketti saavutti määränpäänsä eilen ja lappu siitä tänään.

No, pojalla, jonka kummitäti siskoni on, oli suurenpuoleiset taalankuvalliset illuusiot tädin paketista. Jep. Ja vaikka viimekään vuonna kummitäti ei muistanut poikaa, toivo eli ja niin poikanikin. Mutta paketista ilmestyi: puoli kiloa kahvia, pikku pullo kermalikööriä ja toinen kahvilikööriä. Ei muuta kuin kuplamuovia. 

Siskoni soitti kyllä tästä että hän on käynyt Virossa ja tuonut kermalikööriä minulle. Ei oikein maitoallergikolle, mutta lupasin hävittää. Ja kun poika harmistuneena totesi, että pullot ovat kelpo tavaraa tyhjinä (absolutisti.. prkl) minä otin kermaliköörin hallintaan. Tarjosin tytöllekin, joka sai pikku lasin vaivoin juotua. Join loput koirien kanssa, joista nuorimmainen totesi, ettei ole hänen juttunsa ja vanhempi oli puolestaan puolellani.

Minä ilosanomaa kertomaan pojalle, että pullo on tyhjä. En sitä, että koiratkin osallistui talkoisiin, että hän saisi edes pullon... Poika kertoi, että se kirkkaampi pullo pitäisi. Voi prkl. Minä raahasin itseni, koirani ja sen kirkkaamman pullon tänne siipeen ja olen syönyt lenkkimakkaran ja ... en ole humalatilaltani korkkaamaan tuota kirkkaampaa. Taitaa jäädäkin.

Ei ole helppoa olla yh-äiti. Ei ole, ei.

Reuhuttiin puita majaan. Eli mökkiin. Tai tyttö reuhui. Hys-hys, mutta onneksi kerrankin näin. Hän sahasi ja kokosi sitä mukaan telineisiin. Minä jouduin luuriin. Hoitokodin johtajatar soitti ja siinä kesti kesti ja kesti. Asiat kuitenkin vaativat sen. Sen jälkeen piti soittaa pojalle, jota kiinnosti, että milloin kyyti takaisin olisi.

Minä sanoin, että vasta aloitettiin. Siis kun menin sinne liiteriin todettiin, että jos ensin kannetaan puita ja katsotaan vieläkö sitten tarvii sahata. Sitä paitsi käteni oli kipeytynyt puheluiden aikana, joten tauko oli paikallaan. Sen verran kuitenkin sekä nuoripari että tytär oli puita tehnyt, että tyydyimme siihen ja nautimme vielä parista tunnista ilman nuorta paria.

Työttömyskassa-asia ei onnistu. Ei mitenkään päin. Olisi niin helppoa sanoa, kuinka monta tuntia on ollut töissä jos se olisi noin helppoa. Minun oli käsketty ilmoittamaan tunnit uudestaan. Joten epäilläänkö minua nyt jostain vai mikä tässä mättää? Tai pitäisi ilmoittaa lisätunnit. Tuolla listalla ei ole lisätunteja kaiketi, joten WTF? Jos osaisin vääntää tunnit heidän mielensä mukaisesti.

Joten nyt vain lasken päiviä reissuun. Ja lasken tunteja työttömyyskassaa varten. En tiedä miten käy, mutta huomisessa postissa tulee sitten palkkalaskelma eli tilinauhat, jotka olen onnistuneesti survaissut jonnekin. Niistä pitäisi olla kopiot laittaa, vaan kun ei oo.

Hoitokodissa ei ole tietoa ensi vuodesta exäni osalta. Minullakaan ei ole varmaa tietoa, mutta kaipa homma jatkuu, kun ei ole käsketty kotiakaan hakemaan. Tai on minulla päätös jonka mukaan aloitettu 15.10. mutta ei kestoa ilmaisevaa mainintaa esim. sanaa toistaiseksi tai kokeiluluonteisesti vuoden loppuun, mikä oli sovittu palaverissa. Eli ihan huuhaa juttuja noi palaveritkin.

Noh, ihmettelin vielä, josko nuo miehen rahat riittävät lääkkeisiin ja muuhun mitenkään vuokran ja muun jälkeen. Hoitokodin johtaja neuvoi hakemaan toimeentuloavustusta ja asumistukea jne.

Laitoin ihan summittaisesti viestiä sossutädille, jonka oletin oleman lomalla ja ainakin kello 16 jo kotonaan. Ja kerroin, että koska erokin on vireillä, voisi hoitaa hakemukset ihan viranpuolesta.

Eikö pirulainen vastannut. Kertoi, että kyllä se päätös pitää ja voimassaolevakin on jatkossa. Ja että vahvistaa tiedon hoitokotiin. Ja että voi lähettää hakemukset minulle tai exälle. Ja tietysti mitä tietoja tarvii, löytyy vain minulta. Voi vittu, että olen vielä pitkään naimisissa exän kanssa.

Ja siitä tulikin mieleen, että mietin niin kauheasti, että otetaanko kehiin virkaholhooja ja jatkanko minä näitä juttuja. Tarvitsen tähän kyllä lisätietoa, sillä en haluaisin ketään väliin, mutta nyt tulee lisälaskua kaikesta laskutuksesta jne.

Että hyvää uutta vuotta mullekin.

Olen meinaa laittanut sähköpostia kokeeksi palkanlaskentaan. Että ollankos siellä töissä vai ei. Ollaan. Ja minä sitten paruin sinne, että nyt taas tarviin tällä kertaa... tilinauhojen kopioita... voi helvetti. Kun työttömyyskassa ei hyväksy palkkatodistuksia, joita laitan.

Nöyryyttävää asiassa on se, että minä aina säilön kaiken. Nyt en taas vain löydä, eikä aikaa ole suurimittaisiin operaatioihin, sillä tässä olisi muutakin tekemistä. Esim. opetella tanssimaan... That's the way I like it

Nyt vain turpa rullalle, ettei palkanlaskentakin kuule ja luule, etten minä tee mitään niiden palkkalaskelmien löytymiseksi...