No, koska tavallaan elän toivottavasti uuden elämäni nuoruutta, virheetkin on mahdollista. Myös se, että käyttäydyn yhtä impulssiivisesti, kärsimättömästi ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän tuo.
Sen lisäksi kaiken tämän uuden nuoruuden kokeminen näin jälkikäteen toi nenänpieleen finninkin... onneksi se ei aiheuta minussa katastrofitunteita. Hörötystä kuitenkin. Voi elämän kevät. Vanha virttynyt vuosi vetelee viimeisiään ja minä valmistaudun uuteen vuoteen luottavaisin mielin, sillä vaikka huonomminkin voi käydä, olen piru vieköön kuitenkin yrittänyt korjata tilannetta ja mahdollisuuksiani onnistua paremmin.
Hmmm. Huominen menee onnikassa. Ei ole se paikallinen kuppila. Tämä päivä on mennyt raittiina. Mutta huominen onnikassa istumisen jälkeinen lopputulos kenties euforisoi minut tällekin päivälle, joten saatan ehkä onnistua ilman ryyppytoimintoa.
Mitä itse kuntoutukseen muuten tulee, pakkasin jo maanantaina. Sain uudet ohjeet määränpäästä. Ei tosin pakkauksiin liittyen, mutta niihin se liittyy minun mielestäni. Muuttuneisiin olosuhteisiin pakkaamani hepenet... hmmm. ovat epäsovinnaiset ja kun en olekaan oikeasti nuori, vaan aikuinen nainen, survoin kuin hädässä kaikki tätikamppeeni toiseen laukkuun.
Mutta voihan olla niin, että unohdan laukun kotiin. Kun ei ole äitiä vahtimassa.
]]>No, pojalla, jonka kummitäti siskoni on, oli suurenpuoleiset taalankuvalliset illuusiot tädin paketista. Jep. Ja vaikka viimekään vuonna kummitäti ei muistanut poikaa, toivo eli ja niin poikanikin. Mutta paketista ilmestyi: puoli kiloa kahvia, pikku pullo kermalikööriä ja toinen kahvilikööriä. Ei muuta kuin kuplamuovia.
Siskoni soitti kyllä tästä että hän on käynyt Virossa ja tuonut kermalikööriä minulle. Ei oikein maitoallergikolle, mutta lupasin hävittää. Ja kun poika harmistuneena totesi, että pullot ovat kelpo tavaraa tyhjinä (absolutisti.. prkl) minä otin kermaliköörin hallintaan. Tarjosin tytöllekin, joka sai pikku lasin vaivoin juotua. Join loput koirien kanssa, joista nuorimmainen totesi, ettei ole hänen juttunsa ja vanhempi oli puolestaan puolellani.
Minä ilosanomaa kertomaan pojalle, että pullo on tyhjä. En sitä, että koiratkin osallistui talkoisiin, että hän saisi edes pullon... Poika kertoi, että se kirkkaampi pullo pitäisi. Voi prkl. Minä raahasin itseni, koirani ja sen kirkkaamman pullon tänne siipeen ja olen syönyt lenkkimakkaran ja ... en ole humalatilaltani korkkaamaan tuota kirkkaampaa. Taitaa jäädäkin.
Ei ole helppoa olla yh-äiti. Ei ole, ei.
]]>Minä sanoin, että vasta aloitettiin. Siis kun menin sinne liiteriin todettiin, että jos ensin kannetaan puita ja katsotaan vieläkö sitten tarvii sahata. Sitä paitsi käteni oli kipeytynyt puheluiden aikana, joten tauko oli paikallaan. Sen verran kuitenkin sekä nuoripari että tytär oli puita tehnyt, että tyydyimme siihen ja nautimme vielä parista tunnista ilman nuorta paria.
Työttömyskassa-asia ei onnistu. Ei mitenkään päin. Olisi niin helppoa sanoa, kuinka monta tuntia on ollut töissä jos se olisi noin helppoa. Minun oli käsketty ilmoittamaan tunnit uudestaan. Joten epäilläänkö minua nyt jostain vai mikä tässä mättää? Tai pitäisi ilmoittaa lisätunnit. Tuolla listalla ei ole lisätunteja kaiketi, joten WTF? Jos osaisin vääntää tunnit heidän mielensä mukaisesti.
Joten nyt vain lasken päiviä reissuun. Ja lasken tunteja työttömyyskassaa varten. En tiedä miten käy, mutta huomisessa postissa tulee sitten palkkalaskelma eli tilinauhat, jotka olen onnistuneesti survaissut jonnekin. Niistä pitäisi olla kopiot laittaa, vaan kun ei oo.
Hoitokodissa ei ole tietoa ensi vuodesta exäni osalta. Minullakaan ei ole varmaa tietoa, mutta kaipa homma jatkuu, kun ei ole käsketty kotiakaan hakemaan. Tai on minulla päätös jonka mukaan aloitettu 15.10. mutta ei kestoa ilmaisevaa mainintaa esim. sanaa toistaiseksi tai kokeiluluonteisesti vuoden loppuun, mikä oli sovittu palaverissa. Eli ihan huuhaa juttuja noi palaveritkin.
Noh, ihmettelin vielä, josko nuo miehen rahat riittävät lääkkeisiin ja muuhun mitenkään vuokran ja muun jälkeen. Hoitokodin johtaja neuvoi hakemaan toimeentuloavustusta ja asumistukea jne.
Laitoin ihan summittaisesti viestiä sossutädille, jonka oletin oleman lomalla ja ainakin kello 16 jo kotonaan. Ja kerroin, että koska erokin on vireillä, voisi hoitaa hakemukset ihan viranpuolesta.
Eikö pirulainen vastannut. Kertoi, että kyllä se päätös pitää ja voimassaolevakin on jatkossa. Ja että vahvistaa tiedon hoitokotiin. Ja että voi lähettää hakemukset minulle tai exälle. Ja tietysti mitä tietoja tarvii, löytyy vain minulta. Voi vittu, että olen vielä pitkään naimisissa exän kanssa.
Ja siitä tulikin mieleen, että mietin niin kauheasti, että otetaanko kehiin virkaholhooja ja jatkanko minä näitä juttuja. Tarvitsen tähän kyllä lisätietoa, sillä en haluaisin ketään väliin, mutta nyt tulee lisälaskua kaikesta laskutuksesta jne.
Että hyvää uutta vuotta mullekin.
]]>Nöyryyttävää asiassa on se, että minä aina säilön kaiken. Nyt en taas vain löydä, eikä aikaa ole suurimittaisiin operaatioihin, sillä tässä olisi muutakin tekemistä. Esim. opetella tanssimaan... That's the way I like it
Nyt vain turpa rullalle, ettei palkanlaskentakin kuule ja luule, etten minä tee mitään niiden palkkalaskelmien löytymiseksi...
]]>Sitä kuunnellessa voi katsoa siis kuunnella vain musiikkivideoita. Nyt löysin syynkin, miksi en tanssi... siis jos olen ollut alttiina tällaiselle tanssille... ei ole yleiselle paikoille menemistä. Plääh, mikä vanha pieru... Boogie wonderland
]]>Se miksi näin reagoin on tietenkin ehkä kypsymätöntä ja kuuluko kenties kohtalaiseen mielenterveyteenkään, mutta luo minulle jotain itserakentamani elämänosan tuomaa turvaa. Oli ihan syvältä luulla että minun äidinrakkauteni riittäisi tässä tilanteessa luovuttamaan kaiken viikoksi.
Nyt kysymys kuuluukin, nukunko ensi yön kissalassa vai koiralassa... eli KUMMAN KAA?
@ @ @
Pakkasin eilen. Tuota. En usko, että tuli nyt pakattua kuin kermat päältä. Tuota. Ajatus ei vain oikein juokse. Ainoa johtotähti on, että olisi hyvä jos ei tulisi kahta isoa laukkua. Mutta jos niitä oli viimeeksikin... ja niitä oli tietysti vähän liikaa, joten osaan tällä kertaa rajoittaa, mutta minusta nyt ei ole kaikki ihan ok.
Edellisellä reissulla kaikki toppavaatteet olivat kassissa, nyt aion työntää ne päälleni. Myös ne isoimmat kengäni, joilla kävelen tarvittaessa vaikka puuhun. Siis jos se nyt muuten olisi fyysisesti mahdollista minun kunnollani. Eli sama vaikka jättäisi nekin kotiin, mutta nyt tiedän, ettei ole väliä kuinka retkeilijältä tuossa pikavuorossa pohjoiseen näyttää, vaan tärkeintä on matkaeväät, lämpimät vaatteet ja ajanvietteet.
Joten on aivan sama, jos laitan isoimmat kenkäni suoraan jalkaan, sillä kun onnikka perille kurvaa, on jo pimeää sielläkin ja voin syöksyillä sitten pimeitä kujia pitkin majatalon turviin.
Mutta tällä hetkellä epäilen, ettei minulla olekaan muuta kuin lahjapaperikääröjä matkalaukussa ja matkalle päälle laitettavia vaatteita. Hmm. Pakkauksen tulos johtunee lähinnä siitä, että olen vieraantunut huoneestanikin ja joudun nyt tyytymään enemmänkin lipaston antimiin. Ja niitä ei ole paljon.
@ @ @
Lunta on tullut epäkiitollisen paljon. Tai hyvähän se on, mutta tämä määrä tupsahti kerralla tai sitä tulee koko ajan. Enkä osaa edes sanoa, miten sitä sitten pitäisi tulla, että tulisi hyvin.
Mutta koska selkä ei tullut kipeäksi lapioimisesta eilen, ehkä huiskan vielä tänäänkin vähän aikaa tuolla ulkona. Vaikka meillä tytön kanssa on reissunajanjärjestelypäivä. Meidän on sahattava, pilkottava ja roudattava tänne sisälle puita, että voin lähteä edes siltä osin hyvillä mielin matkaan.
Eli mikään riemulomapäivä ei tästä urkene. Pitäisi vielä katsoa työttömyyskassaankin papereita. Ehkä alan siihen jo nyt heti. Sillä kaikki tuntuvat keksineen taas parempaa tekemistä kuin koneella olon Blogistanian vuoristoseudulla.
]]>Tulokset:
Laitoin avaimen jo sisälle mennessä salapaikkaan ja tyytyväisenä työnsin haalarit laukkuun ja laukun olkahihnasta selkään. Lapion käsiin tyytyväisenä odottaen työintoa.
Kohta olinkin heitellyt lunta talon kivijalkaan ja kun tyytyväisenä tallustin sisälle, olin lumisempi kuin kivijalka. Ja laukkukin oli saanut osansa, kuten haalaritkin. Naula oli säästynyt kuivana taskussa. Muuten työntekemisestä ei aiheutunut vahinkoja. Ne huomaan huomenna, kun selkä ja hartianseutu on takuuvarmasti jumissa.
Eikä löytynyt minusta asennettakaan. Asennetta-kampanjaan nimittäin. Noup. Hyvä että on matkarahat kasassa. Lähdenkin niitä taalereita kiillottamaan... jos on mitä kiilottaa.
]]>Minä taas mietin, missä helvetin välissä meikäläinen sitten pakkaa, kun kaikki tavarat ovat täällä huoneessa, joka on nuorenparin käytössä. Näköjään yksinoikeudella. Siis oikeuksilla vaan ei velvollisuuksilla.
Maatessani koirien kanssa siipirakennuksen lattialla kolmatta yötäni niiden kahden kissankarvaisen yön jälkeen... sain ajatuksen, jolla ratkeaa niin laukun haku kuin siellä olon pituus ja - oma rauha. Edes yhdeksi yöksi.
Ilmoitin tänään, että raketteja lähdetään ostamaan kello 1230.
Sain aikaan ylösnousemuksen ihan txt-viestillä.
Sitten tulin siivestä kertomaan, että jospa menisivät sinne mummolaan yöksi ja tulisin huomenna hakemaan, kun en saa muuten pakattua reissukamoja huoneessani... narinaa. Jupinaa. Soitti sitten anopille ja homma hoidettiin kotiin. Tai tässä tapauksessa anoppilaan.
Joten se siitä jaksamisesta. Nyt pitäisi ehdottomasti alkaa keräämään reissukamoja ja miettiä mitä pitää pestä jne. Sen lisäksi pitää katsoa tuhat ja yksi asiaa, joita en ole saanut tehdyksi, kun en ole muistanut sen lyhyenpuoleisen kiintiöajan puitteissa toimittaa, minkä olen yllättäen saanut esim. liiterikomennuksen aikana.
Kylmä täällä on kuin hornassa, mutta tulen nukkumaan omassa sängyssäni ensi yönä, joten en aio lämmittää tänne saunaa vaan ihan lisätä villatakkia hartioille. Siis silloin kun olen saanut pakattua.
Jospa se tästä jotenkin taas eteenpäin.
Nyt on lähdettävä tarpomaan tuonne verstaalle etsimään laukkua tavaroille.
]]>