Mitä ihmettä? Onko jo toinen päivä? Ai, niin eilen kävimme ostoksilla naapurikunnassa. Kaikkea tarpeellista ja kaksi tarpeetontakin. Kummallekin DVD:t. Minulle Risto Jarvan Jäniksen vuosi ja miehelle Lapin kullan kimallus. Puolustelen törsäystä sillä, että tuo töllö alkaa pikku hiljaa ottamaan niin pahasti aivoon, että saatamme heittää sen ikkunasta tai edes pikkaisen kivittää vaikka koiranpennun sisälle tuomilla kivillä. Sieltä ei siis näe sen laadukkaampaa kuin Tsaarin kuriiri, jalkapalloa, USA:n poliisin kohellukset, jalkapalloa, bigbrothers(voi ei), jalkapalloa. Millaistahan olisi katsoa uutiset? Siis telkkarista. Netistähän ne kyllä näkyvät. Arkistosta. Vanhat. Plääh.

Mutta tänään houkuttelin miehen kävelylle koirien kanssa. Kunnon lenkki. Vähän hirvitti, jos ukkeli istuutuu ojanpenkalle, kun ei jaksakaan kotiin. Palattuamme kylätielle oli otettava koirat ja akka vetämään, jotta päästiin kotia asti. Palautuminen kesti yllättävän vähän ja sokeriarvokin oli vielä ihan hyvä, joten ei ollut kiirettä tankkaamaankaan. Sai sitten rauhassa huilailla.

Joka ilta on lämmitettävä sauna. Ongelmia tuntuu olevan puunhaussa siinä, että pitäisi pystyä valitsemaan kiukaaseen sopivia puita. Ei halkaisijaltaan, vaan ihan pituudelta. Koska uuniluukku on tarkoitettu pidettäväksi kiinni....

Huomenna on taas neuropsykologin kuntoutuskerta ja hän laittaa miehelle kotiin tehtäväksi varsin visaisia tehtäviä. Nyt uupui aivan uuden tyyppisen tehtävän kanssa ja vaikea tuo kyllä olikin. En tiedä säästääkö seuraavaksi kerraksi vai sytyttääkö hellan huomisaamuna? Ei vainenkaan. Armahdin miestä ja annoin selvästi helpomman, joka sekin osoittautui aika vaikeaksi kun oli ensin pähkäillyt puoli tuntia sitä mahdotonta. Hupsista.

Oma olotila on hyvä. Niskat ovat vähän jumissa, kiitos koulutuspaikan auditorion, jossa neljä tuntia vietin tiistaina. Niinpä niskoja on kiskonut ja repinyt sekä päätä särkenyt. Siitäkin huolimatta elämä maistuu ihmeen hyvälle, vaikkei ole muuta tapahtunut kuin edellisviikon sairasloma. Ja sikäli kun tuota merkkilistaa alla tsiikailee; eipä mulla ollut huono olla kotona ja iloakin riitti, ja aina nukutti. Eli ei taida ihan täydellinen olla tuokaan lista.

Mutta aivan mustimpaan uupumukseen en vielä vajonnut ja nyt teenkin töitä ajattelun muuttamisella, ettei takaisin taas mentäisi. Siitä yksi osoitus tuon miehen pakottaminen pitkähkölle lenkille, vaikkei hänen nykyinen kuntonsa kyllä aivan riittäisi. Mutta en näe oikein muutakaan vaihtoehtoa, kuin alkaa tehdä niitä asioita, mitä haluan ja laittaa mies osallistumaan siihen, jos siitä ei hänelle haittaa ole. Ja liikunnasta metsässä tuskin on.