Vähän tänään ja eilen illallakin alkoi stressaamaan tämän uuden elämän alun koulutusjakson loppuminen. Ei tahdo mitenkään nähdä saavutuksia, joista tärkein koirien kanssa käveleminen on nyt aloitettu. Vähän harmittaa, etten pyytänyt kahta viikkoa. Toisaalta töihin paluu on nyt varmasti helpompaa, kun ei ole täysin mennyt vuorokausirytmi sekaisin.

Tavaksi on vain tullut päiväunet, kunnolliset sellaiset. Ei voi työaikana sitten kuin haaveilla, mutta kenties tulee nokosille edes etsittyä paikka, ei kuitenkaan työaikana. Liekö alitajunta jo pelleillyt kanssani. Näin unta, että olin mennyt työpaikalle nukkumaan ja heräsin reilusti ennen työvuoron alkua. Olin siis menossa yövuoroon. Nukahdin senkin aikana ja heräsin kauhuissani vartin yli kolme aamuyöllä. Tuntui todella pahalta unelta.

Sitä minä ihmettelen, että jaloistani tulevat säärenetuosat kipeäksi kävelyn jälkeen. Eihän siinä ole kuin luu ja nahka eli iho ja kunnon karvoitus. Plääh! Ymmärtäisin jos lonkat tulisivat kipeiksi. Auts! Mutta säärten etuset. Karvatko?

Televisioraportti: Vain JIM näkyy. Siis mitä soopaa! Hyvin kekseliäs pitää olla, että keksii tekemistä ennen nukkumaanmenoa, kun ei jaksaisi enää kirjojakaan lukea.