Aurinkoinen syyspäivä alkaa olla pulkassa. Elämä on sittenkin ihanaa ja etenkin jotenkin hallittavissa olevan tuntuista. Vielä kun ymmärtäisi että autoihin voi tulla vikaa eikä sen vuoksi kannattaisi stressata. Sitä pitää vielä harjoitella. Tosin viime perjantai hässäkkä alkaa jo painua unohduksiin ja siitä muistuttaa laturi takajalkatilassa.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on miehelleni - kuten meille kaikille - ensiarvoisen tärkeää, vaikka vahinko on jo tapahtunut. Siis verensokerit ovat edelleen tarkkailussa, joten ihan pitää aina miettiä että 'elä syö nyt, oota tunti, kun sitten kuitenkin syödään'. Toistan kuin automaatti, ettei tarkoitus tässä vaiheessa ole määräillä, mutta meidän on opittava pelinsäännöt tämän kirotun Diabetes Mellitus II:n kanssa.

Joka tapauksessa eikö grillimakkarat olekin aika hyvä ja monipuolinen. Ainoa vihreä tarjolla oleva oli viiruhelpipenkin päässä kasvava juolavehnä. Juomaksi oli kaksi viikkoa sitten avattu vähähiilihappoinen kivennäisvesi, joka tällä hetkellä oli hiilihapoton kivennäisvesi. Nyt odotellaan, että uskaltaa päivällistä ryhtyä tekemään, ettei verensokerit olisi tavattoman korkealla.

Tilasin antenniasentajan. Mokasin puhelimessa. Kysyin mihin aikaan vuorokaudesta hän oli tulossa! Hieman mies änkytti toisessa päässä, johon totesin, että niin tarkoitin, että virka-aikanako. Ei ole helppoa olla epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä. Elämä on yhtä aamu-ilta- aamu-yö-yötä. Pitää ihan miettiä että vaikken ole työssä olen nukkumassa jne. Ja voihan katolle kiivetä ilallakin - virka-ajan jälkeen...

Sairasloma on tehnyt hyvää. Pinna ei ole tiukilla, mutta kärsivällisyys kovalla. Ei ole helppoa hillitä itseään, jos toinen yrittää mennä sänkyyn katsomaan telkkaria ja onnistun jo saamaan hänet kääntymään selkä telkkariin päin, että voisi ensin istua sängynlaidalle. Haa, hän huomaa kuvalehtiä sängynvieressä olevalta kirjahyllyltä - ja minä tiedän jo mitä tapahtuu. Hän selaa lehtiä ja unohtaa kaiken muun ympäriltään. Siis minä sain sanallisesti ohjattua kääntämään huomiota vievältä telkkarilta ja sieltä löytyy sitten lehtiä ja peli on äkkiä menetetty.

Kun miehellä on lehti kädessä, hän ei pysty enää jatkamaan aikomaansa toimintaa, vaan toiminta muuttuu lehden selailuksi. Aika ei auta, lehti vaihtuu ja hän seisoo lehti kädessä sängyn vieressä tunnin, toista. Elämä on niin .... hillitöntä. Ei auta huuto ei maanittelu.