Nap-nap. Jalkani naputtaa lattiaan. Odotan. Toisaalta olisi kiva unohtua tänne koneelle, rakentaa pilvilinnoja blogiin ja keskustelufoorumille. Helpompaa kuin valjastaa kahta yli-innokasta koiraa remmeillä vahvistettuihin valjaisiin (jotka ovat ilmeisesti Tehyyn ja allekirjoittaneet joukkoirtisanoutumisen marraskuuhun mennessä).

Odotan, että mieheni saa aamupalan syötyä, että päästään lenkille. Ulkona on sää, jota vasta nyt herään ihmettelemään. Olen siis ollut niin vakuuttunut siitä lenkistämme, etten ole vaivautunut katsomaan säätä. No, ikkunasta ei näy lunta, eikä sade piiskaa vaakatasossa ikkunoita. Hyvä-hyvä. Lämpöäkin on peräti 8.9 astetta.

Mutta miehen syönti etenee hitaasti. Ei kannattaisi lukea Korkeajännityksiä pöydässä. Tahtoo tuo keskittymiskyky muutenkin olla heikkoa. Sitten leivät jää syömättä. Joten nap-nap ja "Muista syödä leivät!". Kyllä tästä taas kohta homma edistyy. Ja lähdetään molemmat kuntouttamaan yläpiätämme. Bonussektori tarjoaa kaksi väsynyttä, mutta onnellista koiraa loppupäiväksi.