Raha ei tuo onnea, se on vain niin hyvä väärennös,
että jotkut eivät huomaan sitä koko elinaikanaan.
– tuntematon –
että jotkut eivät huomaan sitä koko elinaikanaan.
– tuntematon –
Tähän sopii hyvin taannoinen asiakaspalvelukokemukseni. Eräästä lähiseudun tavarataivaasta ostin uusia akkuja digikameraan. Ei saa kuin laturin kanssa. No, hieno Maxellin pikalaturi. PikaPika ja aikahan on rahaa. No, osoittautui kotona, että aika kummallinen ääni siitä kuului. Eli viallinen. Soitin liikkeeseen, etten pääsisi ihan heti vaihtamaan laturia. Myyjä lupasi kertoa kassalle terveisiä ja homma on ok.
No, juttu etenee, että se vaihtopäivä tuli ja minä kassalle toimittamaan asiaa. Täti kassalla ihmettelee ettei tiedä mitään. (Ja sen kyllä huomasi. En vain ajatellut, että se voisi olla minun vikani.) Pyysi toista tätiä tarkastamaan takahuoneesta tai konttorista tai mistä lie, onko asiasta sovittu. Tämä täti tiuskasi pyytäjälle, että 'mene itse kysymään, minä en kyllä lähde.' Asiakkaat seurasivat näytelmää lumoutuneena. Tietysti sellainen neljän ruuhka siinä jonottamassa ruokiensa kanssa.
Tiuskiva myyjä viereiselle kassalle 'palvelemaan'. Eli huutamaan asiakkaille, että tänne kassalle. Ja sitten tämä pyytäjä tiuskii vanhoille ihmisille, ettei aio ottaa enää ketään muuta kuin tämän tästä. Kun pitää mennä kysymään.... hohhoijaa. Ja osoittautuu, että siellä ei enää ollut ketään, keltä kysyä ja nyt pitää sitten vaihtaa riskillä ja rahana ei kyllä anneta, vaan tavaraan vaihdetaan. Kun hänelle eikä kenellekään ole sanottu mitään. Minä tokaisin, ettei ole mun ongelma, teidän sisäinen ongelma....
Tytärkin halusi laturin, joten käveltiin sitten kassalle takaisin kahden laturin kanssa, siinä sitten tädillä meni taas pasmat sekaisin... mittani alkoi kyllä olemaan täynnä jo koko tätiarmeijaa kohtaan. Ja meinasin sanoa antavani itse kauppiaalle palautetta asiakaspalvelun laadusta, mutta onneksi olin hiljaa. SILLÄ TUOSSA PÖYDÄLLÄ SIRISEE KAKSI LATURIA AIVAN KUTEN SE PALAUTETTUKIN!
No, juttu etenee, että se vaihtopäivä tuli ja minä kassalle toimittamaan asiaa. Täti kassalla ihmettelee ettei tiedä mitään. (Ja sen kyllä huomasi. En vain ajatellut, että se voisi olla minun vikani.) Pyysi toista tätiä tarkastamaan takahuoneesta tai konttorista tai mistä lie, onko asiasta sovittu. Tämä täti tiuskasi pyytäjälle, että 'mene itse kysymään, minä en kyllä lähde.' Asiakkaat seurasivat näytelmää lumoutuneena. Tietysti sellainen neljän ruuhka siinä jonottamassa ruokiensa kanssa.
Tiuskiva myyjä viereiselle kassalle 'palvelemaan'. Eli huutamaan asiakkaille, että tänne kassalle. Ja sitten tämä pyytäjä tiuskii vanhoille ihmisille, ettei aio ottaa enää ketään muuta kuin tämän tästä. Kun pitää mennä kysymään.... hohhoijaa. Ja osoittautuu, että siellä ei enää ollut ketään, keltä kysyä ja nyt pitää sitten vaihtaa riskillä ja rahana ei kyllä anneta, vaan tavaraan vaihdetaan. Kun hänelle eikä kenellekään ole sanottu mitään. Minä tokaisin, ettei ole mun ongelma, teidän sisäinen ongelma....
Tytärkin halusi laturin, joten käveltiin sitten kassalle takaisin kahden laturin kanssa, siinä sitten tädillä meni taas pasmat sekaisin... mittani alkoi kyllä olemaan täynnä jo koko tätiarmeijaa kohtaan. Ja meinasin sanoa antavani itse kauppiaalle palautetta asiakaspalvelun laadusta, mutta onneksi olin hiljaa. SILLÄ TUOSSA PÖYDÄLLÄ SIRISEE KAKSI LATURIA AIVAN KUTEN SE PALAUTETTUKIN!
Kommentit