En tiedä olenko luomassa piakkoin vielä nahkanikin? Joka tapauksessa, ylt'ympäri kehoani on punaisia kutisevia näppylöitä. Siihen loppui sitten sekin kuuri. Täytyy toivoa, ettei pari päivää meinaa mitään. Joka tapauksessa pääsen soittamaan hammaslääkäriin vasta huomenna, joten vasta silloin saan siunauksen kuurin keskeyttämiseen. Tuskainen on tämä tie hampaasta luopumiseen.

Jostain syystä koiranpentu ilmeisesti vaistoaa minun kärsimättömyyteni ja pahantuulisuuteni, sillä koira käy ulkona jollain muulla asioilla kuin toivoisin ja palaa pissimään eteisen lattialle kieli rullalla. Tai sitten se on mukavampi tuo sisävessa... hermoja se kyllä repii aina olla kuivaamassa lattioita.

Jokatapauksessa on juhliin aihetta. Suu avautuu jo pari senttiä, mikä mahdollistaa ruoan lusikoinnin ilman tuskaa. Kyllä se tästä taas.

Onneksi televisio on näkynyt kuten muillakin, kuukauden poissaolon jälkeen. Antenniputki hipoo taivaita ja harmittaa ettei tullut laitettua aurinkokennolamppua sen nokkaan. Vahvistinta ei sitten tarvittu.