Sarjassa omaishoitajan autoiluun liittyvät ongelmat.

Keväällä kun vaihdoimme autooni kesärenkaita, se onnistui vain puolinaisesti... heheh. Puolinaisesti. Sillä toisen puolen renkulat olivat ruostuneet kiinni, eikä minun täysillä ja miehen todella vaillinaisilla voimilla niitä saatu lähtemään irti autosta. Yhden viikonlopun ajan ajoinkin sitten osittain kesärenkailla ja osittain talvirenkailla. Pelkäsin, että joudun johonkin yllätysratsiaan, vaikken onneksi joutunut lähtemään kotikunnan ulkopuolelle, vaikka tuolloin kävin viikottain kahdesti isoilla maalikylillä.

Noh, nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että pähkäillään oikeaa renkaiden vaihtoaikaa. Voi olla tänään, mutta kun... ei oikein innosta, jos taas on luvattu lämmintä moneksi viikoksi. Pienellä riskillä yritän huomenna sompailla aamuvuoroon, vaikka sitten puolimetrisessä lumihangessa. Autonkin käänsin rinnetontilla alamäkeen meneväksi, jottei tarvitse ylämäkeen peruutella, että pääsee pihasta pois.

Ilma on viileää ja tällaisessa vanhassa puulämmitteisessä hatarassa mökissä, ilmanvaihtelut tuntuvat erittäin hyvin. Yövaatteiksi ovat kelvanneet fleesevaatteet, eikä hiki ole irronnut pintaan.

Odottelemme toisaalta ensilumen satamista ja koiranpentumme reagtioita siihen. Joten antaa tulla jos on tullakseen.