Kummasti tämä vuorotyö vie voimia, ettei tahdo tännekään keretä kirjoittaa. Ei ajatukset kuitenkaan vain työssä pyöri. Siitä pitävät huolen monet asiat. Tänään elämäni on pyörinyt viisaudenhampaassa. Sekun alkoi vaivaamaan ja piti oikein käydä hammaslääkärissä hakemassa ensiapua. Poistoon tässä on päädytty, mutta meikäläinen haluaa tehdä työnsä eli ensi yönsä.

Nyt on sitten vahva lääkitys menossa ja sen verran puudutuksen vaikutuksen hävitessä jomotusta, ettei kauneusunista ennen yövuoroa tullut mitään. Pitää muuttaa yölle tehtyjä suunnitelmia mahdollisimman kevyiksi. Mm. virikekansion rakentelu on pakko siirtää seuraavalle yölle. Harmi. Ruokapuolikin vähän ahdistaa, sillä suu ei aukea kuin kaksi senttiä ja sekin kivuliaasti. En tiedä asentaisinko nenämahaletkun itselleni, kun maha vaan kurnii, vaikka suu on sairas.

Telkkarini näkyy nyt. Aamulla tuli asentaja ja laittoi sellaisen linkkimaston tuohon talonkupeeseen ja antennin, että saattaa olla että otamme osumia ukkosilla. Hmm. No, nyt vietetään yö töissä kuten seuraavakin - ja päivät menevät nukkuessa, että ei tuosta kanavien määrästä ja varsinkin luotettavuudesta kerkiä oikein nauttimaan.

Vaan työ alkaa kutsua, joten taukoa on ehkä luvassa pariksi kolmeksi päiväksi, että kerkiän tokeentua yövuoron usvaisesta olosta. Nauttikaa ystävät ja blogiin eksyvät syksyisestä luonnosta. Ainoa harmi yövuoroissa on, ettei tahdo keritä kolmeen päivään ulkoilemaan. Haistelkaa syksyn hapanta tuoksua. Ihailkaa väriloistoa, joka on nyt pudonnut puista maahan. Ja haravoikaa, kun sen aika tulee. Tuskin maltan odottaa ensilumen putoamista maahan. Sitä hiljaista ritinää hiutaleiden pudotessa maahan. Odotan myös koiranpennun ihmettelevää ilmettä, sillä se epeli ei ole kokenut vielä talvea.