Vai mitä sanotte?

Maanantaina leuoissa oli aika erikoinen tunne. Illalla suu ei enää auennutkaan normaalisti. Yöllä heräsin kipuun. Siihen otin lääkettä ja keitin aamuksi laittamani kahvit ja tietty join. Ja valvoin.

Koko eilisen päivän mietin, että pitäisikö soittaa hammaslääkäriin, vaikka ei sellaista hammassärkyä, josta olen kuullut kauhutarinoita olekaan. Vai uskaltaako odottaa ja mennä vain yövuoroon?

Iltapäivällä hermot petti ja ajattelin soittaa hammaslääkärille. Pääsin puolen tunnin päästä piinapenkkiin. Jep-jep. Vika oli kuin olikin viisurissa. Ja se olisi pitänyt poistaa, mutta kun suu ei aukea kuin kaksi senttiä... ja on turvoksissa.

Sain siis kamalan lääkekuurin ja uuden ajan parin viikon päähän.

Yövuoro meni hyvin. Oli rauhallinen yö. Yksi mummeli pitää poskieni taputtelusta. Tällä kertaa tuntui siltä, että näen kohta tähtiä hänen taputellessaan kipeää poskeani. En kertakaikkiaan kerinnyt reagoida taputteluun. Ja hyväähän hän tarkoitti kuten ennenkin.

Kello kuuden jälkeen huonosti nukuttu edellinen yö alkoi vaatia velanmaksua. Onneksi en nukkunut istualleni. Kotona päätin mennä siipirakennukseen nukkumaan, sillä koirat eivät malta olla hiljaa saatuaan ruokansa ja nukuttuaan pitkän yön, jonka minä siis valvoin.

Herätys siivessä tapahtui jo kello 9.45 kun jokin lintu hakkaa jossain eristeita ikkunan raosta tai vastaavasta. Huuto tai käsien taputtelu ei riittänyt säikäyttämään lintua, joten ei kun ylös hätistelemään. Nostin rullaverhon ja huomasin, että papukaijan kokoinen - siis keskikokoisen papukaijan - vihreä lintu älvistelee koiratarhan aidan päältä vihaisena häiriötä, jonka aiheutin. Vihertikka tai papukaija tai painajainen.... vielä piti hätistellä, että ymmärtää vaihtaa maisemia.

Nukuin kahteen iltapäivällä ja puoli kolmelta luovutin ja lähdin sisälle katsomaan montako lätäkkö vielä pentukoira oli tehnyt. Lätäkkö tuli siinä vaiheessa kun tulin sisälle. Ja parisänky oli täynnä sisusvanua... kääk! Oli purkanut miehen täkkiä. Light-versio peitossa. Tosin vain vähän oli hävinnyt. Olen monta kertaa sanonut pennulle, että "Etkö ymmärrä, ettei sisusvanua saa syödä? Kohta sinusta tulee pehmokoira!" Toivon, ettei paljoa ole syönytkään, ettei suoli mene tukkoon.

Pitänee lähteä katsomaan jonkinlaista helposti syötävää, sillä ei tuo suuvärkki tunnu aukeavan kuin sen pari senttiä ja se on syödessä liian vähän. Sen verran olen leuastani ruokaa viime vuorokauden aikana pyyhkinyt pois. Ei ollut kyllä enää sitä paria senttiäkään. Voi-voi.