Uskomatonta, mutta totta. On erittäin vaikeaa hallita aikaansa, jos tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Siis se on mahdotonta, mikäli vielä on kaltaiseni tapafriikki.

Rakastan tapoja, maneereita. Aamut kulkevat samaan tapaan, on sitten töihinlähtö tai ei. Kävelylle mielii tiettynä  hetkenä aamupalan jälkeen ennen muun touhun aloittamista. Eikä elämäni maistu puulta ollenkaan.

Tänä aamuna aamuvuoroon lähtiessä pelkäsin, että kahlaisin lumessa autolle. Noup. Ei tullut vielä lunta eikä tuulilasikaan näyttänyt jäätyneeltä, vaikka pakkasta kyllä oli. Töissä oli normaali lauantaiaamu. Kaikki ihmiset tuli hoidettua lounaan tuloon mennessä, mikä on arkisin epätavallista.

Töiden jälkeen olo oli niin tavattoman turta, ettei kykene muuta kuin toljottamaan Holby Citya ja etsimään virheitä. Ja vapaa-aika kuluu vääjäämättömästi. Huoks!

Kaiken lisäksi vanhin koiramme aloitti eilen juoksuaikansa. Se lisää työtä, kun pitää laittaa sisällä ollessa nartunsuojia. Lisäksi nuorta puolivuotiasta on syytä kouluttaa siinä sivussa nartunsuojiin. Pentu käyttäytyy juuri niin häpeilevästi kuin vai voi saadessaan nartunsuojat. Ensi yöksi ajattelin laittaa nartunsuojat sillekin. Näen sitten keplotteleeko se niistä ulos. Pelkkä ajatus, että muutenkin sängyssämme poissaollessamme touhuileva koira juoksuaikana touhuilisi ilman suojia.... käääk potenssiin 10 (ainakin!).

Joo, kaduttaa ajoittain, että tuli otettua koiranpentu, vaikka elämäntilanne miehen sairastumisesta on muutenkin epästabiili. Mutta kaduttaa vain ajoittain ja silloinkin erittäin vähän. Jos on koira, on sama vaikka on kaksikin koiraa. Kolmas koira olisi liikaa, sillä sen jälkeen voisi ottaa, vaikka kuinka monta koiraa tilanteen muuttumatta pahemmaksi. Joten kaksi koiraa on ideaali ja valmista tähän laumaan sopivaa koiraa ei voi saada. Se pitää pennusta asti kasvattaa, vaikka on se kyllä työlästä....