Vaikka kuinka työstään tykkäisi, kyllä nämä aamuvuorot syövät eniten voimia. Ja kun sitä pohjustaa iltavuorolla, ei omaa elämää tarvitsekaan. Unta tarvitsisi, muttei sitäkään kerkiä riittävästi saamaan.

Jostain syystä (epäilen vahvasti väsymystä) migreeni riivaa usein juuri ilta-aamuyhdistelmän loppuosassa eli aamuvuoron iltapäiväosuudessa. Särky alkaa sellaisena hillittynä jomotuksena muuttuen jatkuvaksi pitkäkestoiseksi jomotukseksi, jolloin vasta tekee mieli ottaa lääkettä - ja silloinhan se on taas liian myöhäistä. Kipu ei vain mitenkään tunnu katkeavan. Pirullinen vaiva.

Kotiintulon jälkeen ei kykene tekemään juuri mitään pariin tuntiin, joten se siitä omasta elämästä. Mrrr. Ja sittenkin siitä työstä tykkää. Ja sehän on tärkeintä.