Onko elämää ennen ensimmäistä kahvikupillista?
 
- Seinäkirjoitus-

Ei ennen ensimmästä eikä viimeistä. Tunnustaudun täysin riippuvaiseksi kahvista. Mustasta pergolaattorikahvista. Tämän vapaapäivän aamu on jo kerran aloitettu kahdella kahvimukillisella. Vaan tyttären lähdettyä töihin, onnistuin kuin onnistuinkin nukahtamaan uudelleen. Uni oli sekavaa kuin olisin ollut kuumeessa.

Koirat lienevät luulleetkin minun olevan kuumeessa, sillä sain nukkua rauhassa. Vain kerran uskaltauduin kääntämään kylkeäni. Koirat eivät näet saaneet vielä ruokaansa... joten riemu olisi voinut revetä ja HERÄTTÄÄ minut. Koska olen menossa yövuoroon illalla tämä päivän rytmi sopii vallan mainiosti.

Ja parhainta onkin se, että jo kerran juotuani, mutta uudelleen nukahdettuani, minun suoranainen pakko nauttia uudet aamukahvit. Juon kahvin mustana ja paljaaltaan. Pergolaattorilla keitetty kahvi on parempaa kuin suodatinkahvi, mutta se johtunee siitä, että vesi on todella kuumaa. Tästä seuraa ikävämpi puoli: kahvi on juomakelvotonta viitisen minuuttia, ellei halua vaihtaa nahkoja suun sisältä. Mutta hyvää kannattaa odottaa.