En ole tiimityöntekijä. Kai? Tosin, yleensä analyyttisenä havainnoin mikä muilta jää nyt tekemättä ja keskityn paikkaamaan. Voisihan sitä ajatella tiimityöntekemiseksi. Hoitotyö on lähinnä parityötä. Hoidettavat ovat pääsääntöisesti vuoteeseenhoidettavia, joten kääntely eri hoitovaiheissa vaatii kaverin.

Työergonomia.Joopa-joo. Tulee käänneltyä yksin, kun asukas on joutunut huonoon asentoon ja se pirun tiimikaveri lusmuaa jossain. Jos vaihtoehtona on jättää asia sikseen ergonomian nimissä seuraavalle huoneeseen tulijalle, minä kiskon yksin. Kohta on tietysti selkä ihan tuusana. Ja maailman vahvin keski-ikäinen anarkisti sairaseläkkeellä hirveä kipulääkepurkin kanssa.

Kun parilla on vahvat näkemykset, olisi hyvä, että hän osaisi tuoda ne luontevasti esiin, eikä jatkuvasti kysyä mielipidettä. Ihan kuin siihen voisi sanoa, ettei onnistu. "Laitetaanko rouvalle tukityynyt ja kyljelleen?" "Ei laiteta. Annetaan vain makuuhaavojen tulla..."  Olen yksintekijä ja en jaksaisi perustella koko ajan toiselle miksi tehdään näin.

Mukavaa onkin kun sattuu kaveri, joka osaa tuoda ideansa ei-kysymysmuodossa. Ei tarvitse koko ajan käyttää energiaa kysymyksiin vastaamisiin. Ja kun itse miettii, mitä laukaisee suustaan työkaverille, ettei sano pahasti, vie se yllättävän paljon voimia itse hoitotyöstä ja hoidettavalle puhumisajasta.

Sillä nuo hoitotilanteet kannattaa käyttää hoidettavan kanssa keskusteluun, eikä kaverin. Kaikki eivät valitettavasti näe tilannetta samoin. Vaan siinä toimitetaan kaikki lasten sairaudet ja televisio-ohjelmat hoitaessa. Minusta kahvi ja ruokatauot on sitä varten. Mutta monelle mikään hetki ei ole niin arvokas, ettei silloin voisi miettiä Tehyn joukkoirtisanoutumisia tai autolla kulkuongelmia. Haa, enpä meinannut keksiä hyviä esimerkkejä, joten eipä ihme, ettei minun kaverikseni ole tyrkyllä ihmisiä, kun en suostu useinkaan lähtemään mukaan tuohon juoneen. Joten on sitten pitänyt puhua tympeästi hoidettavan kanssa. Tuli se kirottu sääli työkavereitani kohtaan.