Asiat eivät koskaan ole niin huonosti,
ettei niitä voisi viinalla pahentaa.
- Seinäkirjoitus -

Juu, ei. Erityisen pahaa tekee, jos on erityisen herkkä alkoholille. Että sekin vielä. Olisi niin hauskaa tehdä juuri sitä yksin kotona ryyppäämistä silloin tällöin. Vailla huolta muiden hoidosta jne. Aivan rentoutuksen nimissä siis korkeintaa litra lonkeroa, ei siis litraa kossua. Mutta kun ei.

Illalla hilpeänä ja aamulla kalpeana. Yksinkertaisesti alkoholi ei käy minulle. Ei suun kautta eikä kainaloiden kauttakaan deodorantissa. Olen kaiketi kirjaimellisesti allerginen alkoholille.

Onko se sitten ongelma? Ei tietenkään, mutta pienetkin huvit riistetään tylysti. Ei siis ole mitään mieltä nauttia lonkeroa saunan jälkeen vapaalle päästessäkään, sillä seuraava ja yleensä ainoa vapaa menee sitten kohmeloa kärsiessä. Kohtuuton kohmelo yhdestä lonkerosta.

Kyllä sitä joskus kaipaisi pientä unohdusta vastuunottamisesta muista. Kuningasajatus syntyi tänään töissä ja lohduttanee minua, josta siis ei voi tulla ainakaan alkkista. Huomasin näet, etten enää kaipaa lomaa miehestäni vaan hänen hoidostaan. Hemmetin kannustava havainto. Pitää muistaa kertoa se miehellekin, jotta voisi edes vähän yrittää ymmärtää, mitä minä ajattelen. (Toivottavasti juoni pysyi selkeänä, sillä kirjoitan taas niin hirveän väsyneenä ja yleensä siitä koituu kosolti hankaluuksia - voi taivas! Tarkoitin kirjoitusvirheitä...)