Näin voisi kyllä olla, ellen olisi sitkeää tekoa ja sukeltanut läpi keittiön avatakseni ikkunan. Pieni läpiveto tekee poikaa, kun sisäilma on täynnä savua. Vedet vain valuu silmistä, jo nyt kuivuneet - aivan kuin olisi itkenyt. Eikä savua tietenkään ilman tulta.

Nukuin näet hieman univelkojani pois ja tuli kiire lämmittää uuneja ennen kuin tässä iltavuoroon lähtö koittaa. Ja leivinuuni ei nyt halunnut ensinkään syttyä ja sittenkään vetää, kun syttyi. Niinpä niin. Jouluntunnelmaa.... päätä särkee jo toista päivää, väsymys vehtaa aivoissa ja olo on nyt sitten savuinenkin. Ja tietenkin itkettynyt, vaikkei tässä savusukelluksen aikana kerinnyt vetistelemään.

Muuten vetää mieltä matalaksi edelleenkin taannoinen miehen hoitopalaveri. Minä en kykene ymmärtämään sitä viranhaltioijoiden juonimista, jos jollekin etuudelle ei ole oikeutta tai rahoitusta, ei tarvitsisi tehdä hakijan elämää hankalammaksi syytämällä hakemuksia hakemuksien perään antamatta kunnon ohjeita niiden täyttämiseen. Ja kun epäluottamus syntyy ko. henkilöitä kohtaan, ei kauheasti tee mieli mitään kysyäkään.

Ystäviltäni olen kuullut kyllä, että ilman tappelua ei tapahdu mitään. Kuulostaa aika ihmeelliseltä tässä maassa, jossa alkoholisoituneitakin pyritään hoitamaan hyvin. Tuskin ne alkkikset taistelevat etuuksistaan. Tai ehkä pyörivät kärttämässä rahaa ja saavat sitten hoitoa sen vuoksi, että olisivat edes pari viikkoa pois näkyvistä ja etenkin, että voitaisiin sanoa, että yritetty on.

Ja tietoisuus siitä, että käytännöt vaihtelee kunnittain, vaikka laki on sama, katkeroittaa minua. Järkevänä ihmisenä ymmärrän, ettei rahat riitä kaikkeen, mutta kyllä lainpykälää pitää noudattaa ja omaan virkaan kuuluvaa neuvontaa antaa tarvitsevalle. Kukahan täyttää alkkisten hakemukset... prkl!