Se, mitä odotan joululta, on kaiketi hyvin paljon samanlaista kuin muillakin. Kenties sävyeroja ja kenties rahan ja etenkin voimien sanelemia ehtoja noudattaen.

Traditiot. On äiti laittanut kystä kyllä. Hemmetti, miksi minulla ei ole munia, jotta pääsisin tuostakin kliseestä eroon. Tai kukapa munia kaipaa, jos ei kakkutaikinaa vatkaa. Ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan. Minä ottaisin kernaasti kuusen haun (senhän olen tehnyt siinä sivussa useita vuosia... jo ennen aivoinfarktia.), ulkotulien suunnittelun ja hautausmaalle kuskaamisen. Mattojen tamppauksen. MINÄ TEEN NE JOKA TAPAUKSESSA, JO NYT. Sen kystä kyllän ohessa. Jestas tätä epätoivon tunnetta.

Odotukset. Ne on rakennettu salajuonella minun pääni sisään. Niitä kutsutaan ympäristönpaineeksi. Ne eivät kuole ennen kuin olen ainoa yksinäinen mummeli joulua viettämässä. Siihen asti ne elävät ja lihovat ja kasvavat liian suuriksi minun ikinä täyttää.

Pettymykset. Ne seuraavat vääjäämättömästi joulua. Omasta mielestäni onnistunuttakin. Tietoisuus siitä, ettei haluamani joulu täytä standardeja eikä kenties läheisteni odotuksia, estää nauttimasta mieleisestäkin joulusta. Ehkä sittenkin olisi syytä erakoitua? Edes jouluksi.

Syyllisyys. Istuu olkapäälläni. Herra Tossavainen toisella ja syyllisyys toisella. Syyllisyys vaihtaa väriään kuin iloisin välkkyvä jouluvalo. Kirkuu punaista, hohtaa vihreää ja sinistä. Ja sammuu sitten uinuakseen seuraavaan jouluun. Miksi siis odottaa joulua ensi vuonnakaan?

Kun ehkä sitten joskus vietän yksinäistä joulua, kuolen kaiketi ikävään yksinolooni. Katkerana siitä ensimmäisestä erakkojoulustani, sinä joulunakin tulen taas pettymään. En vain taida olla jouluihmisiä, en juhlaihmisiä.

Taidan olla metsänihmisiä. Sammalia ihmettelevä. Koirien riemukasta menoa metsässä ja pelloilla. Siellä on minun kirkkoni, uskontoni ja jouluni. Elämäni hartaimmat hetket. Parhaiten koettuna yksin. Tietenkin yksin. Ilman toisten odotuksia, joiden alistamana tunnen koko ajan olevan.

Ja sitä irtiottoa olen ehkä tekemässä nyt aivoinfarktin varjolla. Heittämässä taakaksi osoittautuneet ihmiset kyntämään joulusohjoonsa. Antaa heidän yrittää laittaa kystä kyllä. Minä tyydyn vähempään.