Pari avh-ihmistä kauhistelivat tulevia synttäreitään. Ikäkriisi. Jäin miettimään sitä.

Miksikäs se elämä siitä muuttuisi? Siis vaikka ikää tulee. Nuorena tunsin itseni liian vanhaksi kavereiden joukossa, nyt liian nuoreksi ikäisteni. Hemmetti, aina tuntee olonsa niin perhanan epäsovinnaiseksi. Nytkin joulukuusi on vielä sisällä ja kynttilät valaisee niin kauniisti. Mikä ihmeen loppiainen? Sen ymmärrän, että talvirengaspakko, mutta että joulukuusellekin on sääntönsä.

Kuusen kanssa kävi sellainen lapsus, että aioin kantaa se tapanina ulos, joten jätin kastelematta sen, joten nyt tiedän, että neulaset putoon, jos koskee. Joten en koske, en ainakaan ennen kuin on sellainen viheliäinen siivousinto. Ja jos merkit pysyvät ennallaan, saattaa tovi vierähtää.

Varmaan kyläläiset hommaa mut hoitoon. Huolissaan ne varmaan jo onkin, kun kuusikin näkyy. Tulisi vielä se anoppikin kahtomaan, niin tökkäisin sille luudan jalkojen väliin, jotta lentäisi pois.