I had a dream.

Koska perheessä on nuori koirariiviö, joulukuusi tuntui mielikuvissa kaatuvan ja koristeet olisivat säpäleinä ja ....

Siksi ajattelin, että kuusi olkoon vain varsinaiset joulunpäivät. Ja olisin silloin sitä kastellutkin. Mutta jalka vetää niin paljon vettä, ettei se vedenpinta laskenut joulun aikana. Sen jälkeenhän on parempi, että laskee. Ulosvienti onnistuu paremmin. Noh, kyllä neulasetkin paremmin tipahtavat ylt'ympäriinsä, mutta silleen vain on ollut tapana.

Vaan kun koirariiviö ei ole osoittanut alkuinnostuksen jälkeen mitään huomiota ko. puulle, on vientiajankohta vain siirtynyt suhteessa minun työintooni. Joten se kuusi on nyt ollut tämän ajan ilman vettä ja kuusen kauniit kynttiläiset valaisevat kauniisti joka kerta kun tietokonekin avataan. Menevät siis saman jakorasian kautta....

Eli milloin tulee tähän mökkiin LOPPIAINEN? Vai pitäisikö kuusen ihan piruuttain tuonne juhannukselle asti? Efraimin tyttären kapinaa... tosin, olisi varmaan pitänyt sitten kastella... nähtäväksi jää, milloin loppiainen tavoittaa meidätkin.

Meidätkin? Siis minutkin. Aivovaimot ovat yksinäisiä ja vain näennäisesti puolisonsa kanssa eläviä näennäisen itsenäisiä ja näennäisen itsemääräämisoikeuden omaavia ihmisiä. Yritä tässä sitten olla katkeroitumatta. Toistaiseksi olen onnistunut vääntämään katkeruuden alut voimiksi kohdata satunnaiset vastoinkäymiset. Ja niin ehkä onkin viisainta. Mutta älköön kukaan kieltäkö minua silloin tällöin rypemästä itsesäälissä aivovaimon kohtalosta, sillä sillekin on oltava paikkansa. Turha tätä kohtaloa on kieltää, muttei kannata antaa mitään ylivaltaakaan.