Mieheni on aina rakastanut ruuanlaittoa. Minä taas vihaan sitä. Siksi minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, että ymmärtäisin ruokablogeja pitäviä ihmisiä kohtaan. Tai oikeastihan se luonnollistakin. Ihan samahan se olisi jos minä alkaisin täällä keritsemään lampaita, kun en oikeasti siitä ymmärrä mitään. Noup, mitään siis olenhan  minä siellä monitoimikoulussa eli maatilateknisessä sitäkin hommaa tehnyt, mutta ... äh, siis kuvitelkaa nyt joka tapauksessa minun mahdollista ruokablogia!

Joka aamu lähestulkoon syön tattaripuuroa. So what? Voisin brassailla kiisseleillä, kun ne joskus voi vaihtua, mutta viime aikoina nekin on puonnut Valion tölkistä, kun sesonkituotteena oli luumu-rusinaa ja sehän on vatsantoiminnalle hyvää, vaikkei olisikaan ummetukselle taipuvainen. Ja tietysti tyhjään vatsaan lirutetaan puolilitraa mustaa kahvia. Jopa on maha toiminut ennen tattaripuuroakin.

Puuron kanssa syön riisikakkuja (vilja-allergia, maitoallergia sekä soija, herne, papu, säilykkeet, raa'at juurekset, omenat, päärynät......) ja ylikypsä saunapalvikinkkusiivu päällä. Moilasen tummasta leivästä tehdään töihin evästä. Usein lounaaksi tai lämpimäksi ruuaksi keitettyä riisiä ja metua suikaloituna tai keitettyjä perunoita öljyssä. Joskus jopa kukka- ja parsakaalia ja jauhelihaa.... ei helkutti ei tätä kestä.

No, otsikkoon palatakseni, mies nauttii ruoanlaitosta, joten ei kun ohjaamaan häntä. Juu, ei älä laita riisiä keitinveteen, joka on kylmää.... lopeta, LOPETA, et laita. (Käynnistynyt toiminto tuntuu jatkuvan loppuun asti, prkl) Pari syväänhengitystä ja kysellään, milloin riisi laitetaan kattilaan 'kun vesi kiehuu' kiehuuko vesi nyt? 'ei' no, miksi sinä sitten sitä riisiä sinne olit lisäämässä? 'en tiedä'.

Kuulkaa ei monta ruokalajia jaksa opastaa noin tarkkaan ja olla varpaillaan, ettei toinen keksi mitään ihmeellistä tai pudota koirien riemuksi jauhelihoja lattialle tai nosta makkaroita lattialta koirien suusta takaisin pöydälle Grrr....

Ihan oikeasti ruuasta tulee hyvää, ei sillain huolimattomasti ja nopeasti tehtyä kuten minulla. Joten mahani pyöristyy päivä päivältä. Ja koska en lääkärin mukaan ole enää siinä iässä, että tultaisiin raskaaksi, syynä on vain tuo syömisen ihanuus. Tavallaan minulla on syömishäiriö, johtuen noin tiukasta ruokavaliosta. Laihduin nopeasti, kun ei työttömänä ollut varaa juuri mitään erikoisleipiä ostella ja sitten säikähdin, etten hallitse painoani ollenkaan, joten aloin syödä minulle sopivia ruokia ämpärillisen kerrallaan.

Nyt syömiseen liittyy sanomattoman ihana mielihyvän tunne etenkin sen jälkeen, kun mieheni sairastui. Ja kun yhdessä raskaan työn kanssa liikkuminenkin jäi milloin minkäkin tekosyyn turvin.... alkoipa vain Efraimin tyttäressä muotoja tulla liiankin kanssa. Joten olen tässä yrittänyt tehdä jotain. Raahasin kaverilta saamani kuntopyörän tähän huoneeseen. Vaikka sitten koiranpentu söisi polkimet, mutta pakko on tuoda se tyttären huoneesta.

Ja alunperinkin tarkoituksena oli täysin miehen kuntouttaminen, joskin tytärkin kuvitteli, että aloittaa kuntoilun... haa-haa.. tuon nyt arvasin, mutta nyt kuitenkin näyttää siltä, että minä olenkin se ainoa, joka ei tuntenut halua pyörän selkään, vaan pelkäsin vuosien takaisen häntäluun murtuman alkavan vaivata minua kuten normaali pyöräilyssä tapahtuu.

Noup! Ei ole vielä ollut oireita päivän käytön jälkeen. Tosin noi sessiot ovat luokkaa viisi minuuttia. Sitten on hypättävä pyörän selästä, sillä jalat on ihan puhki. Taas tunti eteenpäin ja ohikulkiessa kevyt pyöräily taas kohti televisiota koirien haukkuessa ja ihmetellessä sitä, että niiden pomo on menettänyt mielenterveytensä, sillä tuolla vehkeellä ei pääse pitkälle.

Tosin nuori koiramme on omaksunut monia ihmismäisiä piirteitä, kuten oleskelee kahdella jalalla mielellään ja lueskelee lehtiä ja polttaa kuubalaista sikaria ... noh, ainakin mielikuvituksessaan tai siltä se minusta näyttää kun koiralla on viisitoista senttinen puukalikka suussa kevyesti hampaiden välissä sen kulkiessa perässäni. Ei ole kovin suuri vaiva odottaa ensi viikolla yllättävänsä koiran kuntopyörän päältä polkemasta emännän mallin mukaan. Muistaisi ottaa vain sen sikarin pois.