Tosi hauskaa. Miksi minun koirat ovat noin naiveja? 9 kk ikäinen koirani kellii vaarallisen lähellä vesikuppia, joka on tässä kirjoituspöydän alla. Eikö olekin taas häntä vesikupissa. Komennan koiraa ettei tulisi vahinkoa. Häntä alkaa hitaasti heilua: emännälle on hymyiltävä. No, nyt se häntä on edes pois kupista. Mutta kun koira kohta nousee jaloistani ja sille paljastuu, että häntä onkin vähän märkä.... Kyseessä ei ole mikään keppihäntä vaan kunnon viuhka. Kuin takapäähän tökätty vappuviuhka.... pitäähän olla jännitystä elämässä.

Poikani ihmetteli minulle, että miten ihmeessä minulla on aina tällaisia tyhmiä koiria.... siis puoliksi leikillään... mutta pisti miettimään, miksi minun koirani ovat aika naiveja. Liekö paimenkoiramaista? Mutta pehmeäluonteisia ja ystävällisiä sekä laumaansarakastavia että siihen turvaavia koiria ovat. Sankarimaisempi olikin jo edesmennyt hirvikoirani. Toimi mallikkaasti lastenvahtinakin.

Sitä minä vain olen odottanut, että koirani alkaisivat jo viimein tehdä näitä kotitaloushommia, sillä niin tarkasti näitä töitäni seurataan. Ruokaakin laitetaan innokkaasti seuraten katseella jokaista liikettä, myös halkojen lisäystä hellaan.