Ihan kuin autoilu minulla ei olisi jo ihan teknisten ongelmien takia vaikeata ollut, säät pitelevät minua kaltoin. Tekisi mieli sivaltaa hengenmiekalla sitä, joka erehtyy laskemaan miten on säästänyt lämmityskuluissa leudon talven vuoksi. Ja linkouskuluissa.

Onhan täällä periferiassa totuttu elämään säänarmoilla. Minäkin jo alun kolmattakymmenettä, vaikka kaupunkilainen olen taustaltani. Mutta tämä talvi on vienyt voimia. Ja puita liiteristä. Ja yöunia, kun on pitänyt jännittää pääseekö töihin ja töissä sitä, että pääseekö kotiin. Eipähän tässä minun elämässäni kai olisikaan mitään muuta murehdittavaa.

Löysin pienen ämpärillisen hiekoitushiekkaa. Jemmakin löytyi, mutta on tuntien takana, että sieltä hiekkaa saan. Kaupasta saisi sitä terävää sepelinkappaletta, vaan eipä se kesällä täällä jalkapohjaan hyvältä taida tuntua. Joten liukastele sinä ihmispolo. No, ensi kesänä ostan hiekkakuorman, vaikka viimeisillä rahoillani. Jotainhan tässä on tehtävä ensi talven varalle. Myös jotain eristettä on kehiteltävä talon kivijalkaan.

Koiratarhan porteillekin on tehtävä jotain, kun ne lukkotapit menivät katkeamaan. Kiukaassa on kaksi reikää. Toisesta voi lisätä puita ja vastapäisestä voi ihailla liekkien loimua. Ja niitä polttopuita on hommattava. Ja puita olisi kaadettavanakin, mutta siitä on liian pitkä aika, kun meikäläinen kaatoi puita, että niin epätoivoisiin puuhiin en kyllä ala.

Täytyy toivoa, että työt jatkuvat ensi syksyyn, sillä minullakin olisi jo kivankokoinen kesäloma. Jep-jep. Kieltäydyin jo ottamasta työsuhteenkatketessa rahana lomiani. Tarvitsen sitä kyllä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.