Tuntuupa vain siltä, että tosi paljon on hankaluuksia sunnuntaina ollut. Yön aikana puiset tappilukolliset portit jäätyivät pakkasyön vuoksi kiinni. Hakkasin äkeissäni lukkoja petkeleellä, jotta pääsisin hankkeeseeni ajoissa. Ulos täältä mökistä. Auton puoleinen meni poikki, muttei auennut. Toinen taloa kiertämään pakottava aukesi, mutta katkesi sekin.

Kaiken lisäksi olen saanut hartiani jumiin ja päänsärky onkin nyt jokapäiväinen, kutsumaton vieras.

Muutenkin tuntuu olo epäonnistuneelta - kaikin puolin. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä itsesääliin vajoaminen, vaan ainakin minulle tyypillinen tilinpäätös ja uuden aloitus. Tosin näitä tulee lähes kuukausittain, vaikka eivät liitykkään hormonikiertoihin. Takki vain täyttyy ja pipo kiristyy aika ajoin ja morkkis on sitten taas prosessoitava, että kykenee tyhjentämään takkinsa ja löysyttämään piponsa.

Olen onnistunut delegoimaan joitain hommiani ulkopuolisille. Liittyen vapaaehtoistoimintaani. Jep, kyseessä on kirjaimellisesti ulkoistaminen. Valitettavasti olen vielä velvollinen ohjaamaan ko. henkilöä alkuun aloittamassani työssä, joten tunnen suunnatonta syyllisyyttä siitä, etten saa sovittua ajankohtaa sille tai edes miten saisin näillä työajoilla toimitettua hänen tarvitsemat paperit.

On aivan puppupuhetta, että lämmityskuluissa on säästetty tänä talvena. Puita on mennyt tiuhaan tahtiin. Nytkin on aamu alkanut 15 asteen kepeässä viileydessä. Laitoin varttitunti sitten tulet sekä leivinuuniin että takkaan. Vaikka  mieli halajaa koirien kanssa lenkille. Nälkä kurnii mahassa, puuroa tekee mieli. Henkistä puuroa kuitenkin tulin tänne keittämään ja pipoa löysäämään. Kirjoittaminen on terapeuttista.

Aamulääkkeet on nautittu. Parasetamolia jomotukseen, joka herätti minut jo kuudelta, vaikka on vapaapäivä - ja kaksi mukillista mustaa kahvia tyhjään vatsaan. Aivot on herätetty. Keho kaipaa vielä polttoainetta. Ehkä on aiheellista lähteä konkreettisen puuron keittoon. Tästä se vapaapäivä alkaa. (Mulkaisen vielä uhkaavasti joulukuusta, sillä mietin sen mahdollisuutta roihahtaa liekkeihin. Toivon, ettei katseeni ole liian tulinen....)