Luen taas pitkän tauon jälkeen Aivovammaopasta. Tauko johtui siitä, että olin epätietoinen kirjan sopivuudesta myös avh-ihmisten kuntoutukseen. Ja siitä, että laina-aika kului umpeen....heheh. Kummastuksekseni huomasin näet ensikertaa lukiessani, että erittely lähinnä ulkoisten aivovammojen aiheuttamiin ja sisäisiin esim. aivoverenkiertohäiriöt, aivoverenvuodot, kasvaimet jne. oli jyrkkä.

Neuropsykologi antoi siunauksensa ko. teokselle, joka on Trevor Powell: Pään vammat, opas aivovammasta potilaille, läheisille ja ammattilaisille.

Kirjan mukaan kuntoutustiimiin kuuluu suuri joukko asiantuntijoita... Siihen kuuluu myös sosiaalityöntekijä. "Heidän tehtävänään on auttaa perheitä käytännön asioissa. Sosiaalityöntekijä on myös kokenut henkinen neuvonantaja, ja hänen kanssaan voi puhua tunteista ja tuntemuksista." s. 47

Entä jos ei tunnu siltä? Että jos ei tunnu mitenkään luotettavalta neuvonantajalta? Kenelle valitan? Tyydynkö kohtaloon? Entä jos ko. henkilö ajaakin kunnan eli työnantajansa etuja ja nimenomaan panttaa tietoa etuuksista tai hankaloittaa niiden hakemista esim. eväämällä halukomakkeen antoa vähättelemällä sen merkitystä prosessissa tai edes sen lomakkeen olemassaolosta kertomisesta? Kuulostaako teistä mitenkään henkiseltä neuvonantajalta? Kokeneelta kylläkin. Ei kannata kertoakaan.

Näin voi alkaa vain luottamuksellinen suhde sosiaalityöntekijän ja perheen välillä. Todella luottamuksellinen. Missä on ko. henkilön etiikka? Ja ammatillisuus? Säälin häntä, jos on joutunut tuon roolin ottamaan pitääkseen työnsä. Ei varmasti ihan sitä, mitä oli kouluttaessaan tarkoittanut.

Toimintaterapeuttikin kuuluu kuntouttajiin, joiden palvelut olisi miehelleni kuulunut, vaan ei kuulu. Sillä turvatessani oman työssäkäyntini olen joutunut pitämään miehen laitoshoidossa ja sitähän Kela ei hyvällä katso ja kuntahan ei kukkaroaan aukaise.... joten mieheltä jää toimintaterapeutin palvelut kotiuttamiseen ja luultavasti myös kesälomien jälkeiseen aikaan eli viimeisestäkin aivoinfarktista on siinä vaiheessa kulunut vuosi.

Toimintaterapeutti auttaa potilaita selviytymään jokapäiväisistä askareista kuten pukeutuminen, ruoanlaitto ja kodinhoito. Hän auttaa potilasta kehittämään näiden toimintojen perustana olevia kykyjä, kuten tulojen ja menojen suhteuttamista (prkl tuolle terapialle olisi ollut tilaus jo viisi vuotta sitten....), suunnittelua, ajattelua ja ongelmienratkaisuja.

Toimintaterapiaa kuntoutusyksikkö suositteli marraskuussa. Mutta se siis odottaa kotiutumista kuten sopeutumisvalmennuskurssikin, joten tuo mieheni ei sopeudu nyt tautiinsa tai tilaansakaan ja ainakin se kohta on liian myöhäistä alkaa sopeuttaa. Jospa siihen sitten on sopeuduttava ilman kurssiloita. Olisi vain ollut minulle hyvää ommoo lommoo. Ehkä kuitenkin jos mies kotiuduttuaan saa kursseja paremmin, tulevat minun kannalta parempaan tarpeeseen.