Samaisena kertana, kun kävin Tiimarissa, kävin myös toisessa sekatavarakaupassa. Etsin ompelulankoja, siis ihan vaatteiden kokoon kursimista varten - ei sukkalankoja.

Kovaääninen naisihmisen ääni koilotti hyllyn takaa. Tuntui etsivän jotain ja myyjä häntä avusti. Jaa-a. Vaan jostain syystä puhe kääntyi siihen, että he asuvat maalla. Ja kun naapurit polttavat roskia ja vastoja ja ties mitä niin, että mummelin henkeä ahdistaa, kun savu tulee sisään ilmastoinnin mukana.

Aviomies seisoi hiljaa vieressä. Ikää 70 ja risat pariskunnalla. Kun mies pääsi ääneen, paasasi polttajat alimpaan hornaan.

Näin meillä maalla. Hyvät naapurit ovat kolmen kilsan päässä. Eivät ikinä kuulo-näköetäisyydellä. Ja nähtävästi ei edes hajuetäisyydellä.

Siinäpä yksi syy jonka vuoksi tulin mieluusti pk-seudulta maalle. Ja siihen, että tämä mökki on yksin tässä tien läheisyydessä ja hyvät naapurit ovat tuolla metsien takana. Hemmetti, luetaanko ihminen laumaeläimiin? Laumasieluihin kyllä.