En tiedä mitä ovat tehneet sähkölinjoille, mutta nyky kelikään ei aiheuta niin paljon sähkökatkoja kuin vielä kolme vuotta sitten. Luultavasti kyse on metsätaloudellinen, koska verotuskäytäntö muuttui innostaen vanhan tavan hyödyntämiseen ennen sen päättymistä. Eli metsät on hakattu.

Eli tällä kelillä periferian tiet ovat metsäaukkojen keskellä ja täysin avoimina niin tuulenpuuskille että myös lumen kinostumiselle. Hirvittää vietävästi lähteä iltavuoroon, kun ensin saa jännittää pääseekö ylipäätään liikenteeseen ja sitten pääse kotiinsa yöllä. Ja kenelle pitäisi soittaa klo 22? Ystävälle, joka koisii jo onnen unta, että tuletkos hinaamaan kotiin?

Sähköt ovat menneet vain yhdesti poikki. Vettä on kattiloissa ja kanien vesipulloissa sekä koirien vesikupissa. Tiskata ei uskalla. Takkaan laitoin pelolla tulet, sillä mökki oli jäähtynyt 15 asteiseksi. Ihmetytti, ettei pellin avaaminen pölläyttänyt tuhkia pesästä silmille. Oli kuin pelti olisi ollut kiinni. Savuthan siitä tuli. Taisi olla jonkinlainen hapeton tila tai alipaine piipussa. En kuitenkaa joutunut polttamaan paperia hormissa, joten alkusavutuksen jälkeen tulet roihusivat entisellä mallilla.

Ulkona siis tuulee. Nukuin onneksi siitä huolimatta hyvin. Kuvittelin ja samalla ihmettelin, että miksi kuuluu tallilyhdyn kolinaa aamuyöllä. Se oli takan peltien kolinaa. Koiratarhan portti on kiinni polkupyörän vaijerilla kiinni, kun taannoin rikoin puisen tappisysteemin siitä sen jäädyttyä asentoon, josta ei ollut apua töihinmenossa. Vaijeri antoi tuulessa periksi, vaikka verkko-ovi tarhassa onkin, sen verran tuuli sai otetta ovesta. Aika ajoin veräjä oli siis koirien mennä ulkomaailmaan. Onneksi eivät menneet.

Nyt olisi mentävä tuuleen ja tuiskuun arvioimaan tilannetta samalla kun ruokin kanit. Adios jos lähden liitoon matkalla tai sähköt katkeaa.