Lapsuudenkotini ei ollut erityisen uskonnollinen. Ei ole omanikaan. En ole itsekään häävi uskovainen, mutten ateisti. Poimin kai uskonnosta ohjeita elämään. Miten kohdata toinen ihminen, kunnioittaa jne.

En tiedä, uskonko kuolemanjälkeiseen - mihinkään, mutta tietty uskonnollisuus kuuluu sittenkin elämääni. Erityisesti pääsiäisenä. Matteus-passio ei ole synkeydensä vuoksi suosikkejani muulloin, vaikka Bachin ihailijoihin kuulunkin. Mutta Matteus-passio auttaa pääsemään pääsiäisen tunnelmaan.