Etsivä löytää ja silleen. Katselin nyt näitä jätevesijuttuja ja tunnen itseni narriksi sen suhteen, että aloin tässä jo itsekin uskomaan, että itse rakentamisella on kiirus. Paskanmarjat. On olemassa siirtymäaika. Voisiko olla niin huonosti taas ettei se tietysti koske Efraimin tytärtä, koska sen mies on saanut aivoinfarktin eikä se tosiaankaan ole mikään subjektiivinen oikeus eikä vammaislakiin pränttätty? Voisiko olla niin?

Jokatapauksessa. Törmäsin kuukkelilla viehättävään yhteisöön. Käymäläseura Huussi Ry:hyn. Olemme vuositolkulla mieluilleet kuivakäymälää. Osaksi ennakkoluulot ja enimmäkseen rahanpuute on pitänyt sen tuolla enempi taka-alalla. Tutkiskelin tuota rakennetta ja aloin jo nähdä aika värikkäitä ja erittäin teräväpiirtoisia eli HD mielikuvia tulevasta vessastamme.

Sitä paitsi ekologisuus ennen kaikkea. Ja jos tuohon sydeemiin liittää sitten harmaan veden imeyttämisen maakerroksiin, (kun tuo meikäläisen tuottama luomukakka on se pahin saastuttaja, lonkerolla kyllästetystä kusestani puhumattakaan... mieshän ei tietenkään enää tuota yhtään mitään tai ainakin se ei useinkaan tunnu osuvan nykyiseen jätevesijärjestelmäämme) tulisi tämä kiusallinen loka-auton tilaaminen tarpeettomaksi. On siis vieläkin tekemättä ja tuntuu, että se ongelma tulvii kohta viemäreistä (olkoonkin lokakaivolta ylämäki) tänne sisälle takaisin.

Voi sitä kartoittajarukkaa, kun en minä taida hennoa hankkia painesuodatin mikälie systeemiä, jota pitää tietokoneella vahtia ja ohjelmoida. Miten minä kerkiäisin enää täälläkään kirjoittaa kun pitäisi huolestuneena seurata pökäleen syöksyä juomakelpoisen veden mukana paineistettuun hermokeskukseen. Ja samperi jos tulisi virus ko. ohjelmaan. Leipoisi tiellä kakkaroistani Hanna-tädin kakkuja ja levittäisi paineella niitä lähiympäristöön tielläkulkijoiden riemuksi. Noup.

Pitänee ostaa sedälle kunnon baakelsi, että saa edes jotain vastinetta suunnitelmansa teon palkaksi. Arvohan oli se 500 €. Ehkä käyn hakemassa paikallisesta leipomosta ruisleipää, jotta ei tule ongelmia kartoittajan mahantoiminnan suhteen, vaan saa pitkän työn päättyessä kotona kyykistyä oman pönttönsä ääreen hartaana.

Oi onnen maa,
mä kuljen pihan taa
miss´sireenit ja
sonta tuoksuaa
ja paska pitkään,
pitkään putoaa ja
pieru, tuo etikettiin nääntynyt,
se täällä nyt
kuin kiuru kirpoaa

Arvo Sipilän runo ko. sivuilta. Käykääs kattomassa. Huussi.net