Nyt kun minulle on siunaantunut kahden viikon vuoroiksi molemmille viikoille kaksi iltavuoroa ja perään kaksi yövuoroa, voi kaikessa rauhassa yrittää siirtää aamulla nukkumista pitempää.

Vaan kun ei onnistu. Yritän juoda kahvia illalla. Valvoa. Ja join ja valvoin. Mutta herättävä oli tänäkin aamuna jo klo 8. No, sehän on toista tuntia myöhemmin kuin aikaisempina aamuina. Vaan kun ongelma tulee siinä, että eilen valvoin aamuyöhön, joten yöunetkin on vajaat. Eli ei hyvä ollenkaan.

Siitä se taas koittaa tämäkin työpäivä. Päätin, etten lämmitä täällä huoneessa, jossa nukun. Tosin lämpötila on nyt 18,9 ja tietysti laskemaan päin, mutta tukalaa on nukkua yli 20 asteessa, jos on viileämpään tottunut. Joten pudotkoon vielä. Huomenaamulla sitten lämmitän ennen töihinlähtöä.

Keittiöön laitoin leivinuuniin tulet kuitenkin. Ei tule nyt ruokia laiteltua puuhellalla kun on iltavuorokin alkamassa parin tunnin päästä. Hellapuita olen innostuneena halkonut. Yövuorojen jälkeen en taida ihan heti, sillä sen verran huteraa oli tuo halkominen. Eilen jo onnistui paremmin. Ja ilmeisesti siitä johtuu, että selässä on kaikki lihakset merkitty kivulla ja nukkuminenkin oli sikamaisen hankalaa, kun jokainen kyljenvaihto herätti totaalisesti tuskailemaan. Muttei tässä nyt kuitenkaan niin kauheata kipua ole, että olisi tarvinnut särkylääkettä napata.

Aamulla päätin, että nyt tänään alkaa kuntopyöräily. Ei ole siis vielä tapahtunut mitään. Ehkä käyn sen pyörän nykäisemästä seinänvarresta tuohon lähemmäs, josko siinä ennen töihinlähtöä pari sessiota edes vetäisi ja töiden jälkeen toisen pari ennen nukkumaanmenoa.

Kävelykin on jäänyt sen jälkeen, kun koirien kiinnipitoaika tuli voimaan. Ei se ole enää niin kiehtovaa ja onneksi nuo kelit on olleet tosi törkeät eli lunta täällä mäellä on tullut kiitettävästi ja sen alla on peilikirkas jää, joten joko tai. Mutta nyt sen Kettlerin kimppuun.