Nyt kun kerkisi rankan työputken jälkeen henkäistä, viruttelin itseäni ollakko vaiko ei olla taudissa. Eikä tuntemukset suinkaan ole lakanneet. Ja työt ovat taas alkamassa.

Tunne siitä, ettei palautumista työnraskaanraadannalle ole ollut riittävästi, on erittäin vahva. Nukuttaa sietämättömästi. Aamun herätys klo 4.00 poiki ajatuksia töistä niin voimakkaasti, että päätin juoda aamukahvit samantien. Ja nukkua sitten uudestaan. Ja pitkään, sillä aamukahville ei olisi kiirettä.

Muuten se onnistuikin, vaan näin työunia. Kauheita sellaisia tai paineisia ja siitäpä nopea yhteenveto, että taidan ottaa talon paperipussit huomiseksi ja höngäillä niihin, aina kun tekee mieli lähteä tekemään extraa muiden ottaessa rennommin ennen seuraavaa rutistusta. Kenties migreeni tulee tasoittamaan tieni. Kuten yleensä väsyneenä.

Ja tännekin olisi paineita kirjoittaa, mutta kun pää on niin tyhjä. Tabula Rasa. Ei siis paha olo tila. Eikai? Kai sitä joskus pitää aivot heittää narikkaan. Kunhan vain eivät tuolla töissä sitä huomaisi....