Päätin aikaisemmista jorinoista huolimatta ja erään entisen työnantajani - omaishoitaja hänkin - innoittamana vielä harjoitella puiden halkomista kirvepelillä. Alkaa jo joten kuten käymään, mutta onhan tuo vähän vaarallista hommaa minun taidoilleni. Vaan joskushan sitä jokainen on aloittanut ja ennen taidettiin aloittaa jo nuorempana kuin nelikymppisenä.

Mies sahasi sähkösahalla. Vartti meni siihen, että haki öljyä sahaan, sillä hanki esti hänen etenemisen. Piti mennä tekemään jäljet. Sitten sahattiin yhdessä noin viisi minuuttia, jonka jälkeen irtosi ketjut. Plääh. Käskin jättämään huomiseksi sen remontin, sillä olisi taas ryömittävä olemattomassa hangessa (n. 30 cm).

Peukaloon napsahti puu - ei kirves. Vähän pakottaa. Ulkona on kirkas päivä, ihan alkaa migreeni innostua aiheesta. Taidan lähteä kahvinkeittoon ja penkomaan pakastinta, että mitähän sitä tänään väsätään, kun grillimakkaratkin ovat jo loppuneet. Jotain puuhellalla tehtävää sapuskaa, sillä meikäläinen sai sen verran hellapuita aikaiseksi.