Tilanne saattaa olla vakava. En tunne enää kiirettä nettiin työpäivän jälkeen!

Joko
a) säikähdin epäillessäni olevani addiktoitunut netistä

tai

b) olen uupumassa/masentumassa

tai

c) töissä on liian virikkeellistä tai rankkaa tai ihan miten vain

tai

d) kevään läheisyys pistää mieltä sekaisin ts. kevätväsymys

tai

e) minulla on epätavalliset flunssaoireet.


Päätelmiä:

Jos kyseessä on vakavin vaihtoehto eli uupuminen/masentuminen, voiko olotila olla näinkin euforinen? Siis ei negatiivisia tunteita, vaan tasapaksua hyvää oloa. Jos kyse on vain lopunedellä olevasta romahtamisesta, antaa mennä. Tuntuu hyvältä, että pikkuhiljaa alkaa kiinnostaa muukin kuin Blogistania. Sitä ennen foorumeilla keskustelu.

Ja siltikin. Tuskin enää täältä osaa olla poiskaan. Tai ainakaan siis toisten blogeista. Mutta oma sanainen arkku tuntuu tyhjemmältä, ihan kuin olisi jo kerran siivottu ja laitettu tarpeeton kierrätykseen ja loput ovat järjestyksessä omalla paikallaan. Inventoitu.

Haa! Enpä taitaisi olla Efraimin tytär ja ikää jo 43v. jos en pystyisi työntämään siivottuun arkkuun sitä-sun-tätä osastoa ja kaivelemalla pinkat ja pinot vituralleen, joten uskon tämän nysväävän rauhantunteen olevan vain hetkellistä. Päättyy se sitten viimeistään siinä vaiheessa kun mies kotiutuu. Tuo oman arkkunsa täynnä hoitotarvikkeita, lääkedosetteja, kelan anomuksia, hakemuksia, taksikyytejä, terapiaa, toimintakeskusta.... silloin viimeistään kaipaan näitä yksinäisiä iltoja saunaa lämmitellessä.