Äitini on kohta 78-vuotias. Hän on elänyt viitisen vuotta leskenä ja hoitaa nyt isoa omakotitaloa yksin. Olemme aika samanlaisessa tilanteessa. Hänen miehensä ja minun isäni kuoli aivoinfarktiin. Minun ei. Mutta taito hallita omaa elämää lähti mieheltäni. Ongelmat loogisessa ajattelussa vaikeuttaa toimintaa ennen niin helpoissa tehtävissä.

Mieheni oli/on monitoiminen ihminen. Hallitsi käsillä tekemisen, autonkorjaamisen ja rakennustyötkin. Sellaisen ihmisen kanssa unohtaa nopeasti osallistua kaikkeen, vaan jättää asioita toisen hoidettavaksi ja keskittyy sitten niihin, joihin lahjat tai kiinnostus sekä ajanpuute ei tunnu riittävän.

Kun tilanne muuttuu esimerkiksi vakavan sairastumisen vuoksi, katuu katkerasti, ettei opetellut tuotakin edes tarvittaessa tekemään. Kun elämä vammautuneen kanssa jo muutenkin tuntuu extreemiltä, pitää ajoittain lähteä töihin, joista ei ymmärrä mitään. Rahat kun eivät riitä asiantuntijoiden jatkuvaan virtaan, vaan on yritettävä edes itse.

Takaisin äitiini. Omakotitalo on tyypillinen 70-luvun tiilitalo. Onneksi ei tasakattoinen, mutta sadevesijärjestelmä on kiinteä kouru peltikatossa ja estääkseen mahdolliset vuodot peltikatossa, on aika ajoin puhdistettava ihan manuaalisesti nuo rännit syksyn lehdistä ja kaikesta mahdollisesta.

Äitini keikkuu vaarallisesti tikkailla ja tyhjentää ränniä. Joka vuosi. Sisareni yrittää kieltää, mutta jos muut eivät tee sitä, onhan jonkun muun se tehtävä. Valitettavasti siskoni mies on cityman. Ei onnistu tuollaiset hommat, joten tällä hetkellä kaikki jää meidän naisten tehtäväksi ja valitettavan usein äitini. Pidänkin hyvin todennäköisenä, että hän kaatuu erään kerran niiden tikkaiden kanssa rymytessään ja murtaa lonkkansa. Siitä kuntoutuminen voikin olla sitten liikaa kotiin paluuseen.

Isäni rakasti lintuja. Lukematon määrä oli linnunruokasäkkikasassa, kun hän ruokki fasaaneita ja muitakin lintuja. Myös linnunpönttöjä oli joka puussa, myös metsänpuolella. Kaksikymmentä vuotta sitten isäni vielä kykeni kiipeämään puihin niitä ripustelemaan. Viime viikonloppuna lauantaina äitini oli tikkaat vienyt metsään ja irrottanut ne pöntöt, koska ne olivat kasvamassa lankoistaan  puunsisään. Siis hyvä kun oli tikkaat riittäneet. 78-v. Äitini, Teräsmuori. Lääkitys: asperinin puolikas iltaisin omaehtoisena lääkkeenä.

Minä puolestani olen sairaslomalla tänään. Ei ole kuumetta, mutta nukkumisesta ei tullut oikein mitään, kun kurkku on ollut kaksi päivää jo kipeä. No, nyt nenä alkaa jo punoittaa, joten kyllä ihan oikeassa räkätaudissa ollaan. Enpähän ole ketään tartuttamassa.