Raivostuttavan vaikeata siivoaminen on kahden koiran huushollissa, varsinkin kun emäntänä on patalaiska ihminen. Joka tapauksessa. Pakko oli raapia enimpiä. Ei imuria kannata laittaa latinkiin, vaikka kiitos omaishoitajaystäväni neuvon, letku pääsi tukoksestaan.

Joka paikassa on karvatuppoja. Sukissa, sängyssä, ruuassa - kaikessa. Lisäksi nettinimeltään Kuutti-koiramme, joka tänään aprillipäivänä täytti yksi vuotta, pureskelee kaikki hellapuut, joihin yltää. Ja koska mieluummin niitä, kuin patjoja ja täkkejä, on joka paikassa murennettua puuta. Ei onneksi syö puuta. Kunhan vain jyrsii antaumuksella.

Ei siis imuria. Sillä Kuutin huvituksiin kuuluu myös lehtien silppuaminen. Olen jättänyt siis vanhoja kuvalehtiä lattialle laatikkoon. Silppuaminen yltyy poissaolessamme. Ajankulua. Ei erotuskaa. Vanhaneiti kiipeää nukkumaan sänkyyn, mikä on kai kaikkein pahinta, mitä se osaa tehdä, sillä sinne ei saa mennä....

Ei siis imuria, vaan kola. Tai vastaava. Lattiaharjan kanssa ergonomia on viime vuosisadalta. Hain lastan, mutten löytänyt ainoatakaan kuituliinaa tai mitään liinaa ylipäätänsä. Pelkällä lastan vaahtomuovipäällä ajelin karvoja, puuta ja paperisilppua kasoihin. Seassa tennispalloja, puolikkaita polttopuita, köysileluja.... niitä Kuutti kävi pelastamassa, sillä seurauksella, että mukana lähti tukko karvoja uuteen paikkaan.

Nyt on kuitenkin huusholli käyty. Tiskiä on tiskattavana. Pitäisi hinkata vähän tiskipöytää, joka on yhtä karvainen kuin kaikki muutkin pinnat täällä. Tulee se jätevesikartoittaja. Mahtavaa! Ajanhukkaa. Kolme tuntia. Ei tule muuten kauppojakaan. Tarvitsen suunnitelman, jota muuttaa. Mieleisekseen. Ei muuta kuin uhraudu.

Mikä parasta, sain tehtyä eilen aloittamani veroilmoitukset. Laitan ne tänään postiin, kun kartoittaja on lähtenyt ja olen vienyt miehen osastolle. Alkaa minun oma lomani. Pituus yksi päivä huomenna. Parempi kuin ei mitään. Tarvitsen sitä, sillä hermot menevät nopeasti. Tänään kello kuusi mies lähti kahvia keittämään. Olkoon. Yritän nukkua.

Mikä ihmeen ääni kuuluu keittiöstä? Ihan kuin se paistaisi jotain pannulla. Nouuuuu! Mies istuu 'syöttötuolissaan', josta kuten ei muustakaan tuolista pääse enää ylös ja hellalla tirisee ja käryää nakkeja pannulla. Uskomaton otus! Ja hyvästi mun unet! Ukkohan polttaa tämän huushollin nukkuessani. Onneksi vielä en ole tarvinnut unilääkettä. Enhän minä heräisi kuten nyt teen kuuntelemaan ääniä.

Ärsyttävää on myös se, että vaikka jostain kieltää, toiminta sen kuin jatkuu. Karvatupot hihansuista tippuvat lattialle, jonka juuri lakaisin. Ja olin hokenut, ettei tiputtaisi sitä karvatuppoa lattialle.... prkl! En minä jaksa.