Päätimme eilen miehen kanssa, että tänään syötäisiin perunamuussia ja porsaanlihasuikaleita. Nälkä tuli jo eilen. Piti aloittaa äsken jo ruoanlaitto, kun aamupuurolla ei näytä pitemmälle pötkivän ja toisaalta kahvilla siirtäisi hyvin nälkää, mutta miehen kahvinjuonti on niin hidasta ja pitää leipääkin syödä, joten päivällinenkin siirtyisi hamaan. Liian kauas kuitenkin minulta pelkän kahvin juojalta.

Siinä kuoriessa tuli mieleen, että olen aiemmin täällä kommentoinut tätä valmisruokamaailmaa. Tietysti osansa asiassa on laajalla allergiavalikoimalla, joka estää useimpien valmisruokien käytön. Kaikki on tehtävä itse tai kuoltava nälkään. Joten eipä itseään puolustaakseenkaan joudu keksimään mitään verukkeita valmisruuille.

Uusinta uutta on perunamuussi pakkasessa. Ja näyttää lapsiperheessäkin maistuvan. Minkälaiseen kilohintaan sitä myydään... Minä en kyllä itsekään useinkaan tee perunamuussia. Syystä että olen raa'alle perunalle allerginen ja saan kuoriessa kamalan kutina - kasvoihin - . Että sillä tavalla. Joten suosin enemmän keittoja, jolloin ei tarvitse kuoria kuin muutama peruna kattilalliseen.

Kutina ihossa on vähentymässä, mutta on vielä olemassa. Taitaa mennä vapaat ihan sairastaessa. No, kävimmehän me miehen verstaalla tekemässä linnunpönttöjä. Tulee varsinaisia koteloita, jos ei väliin mene aika ajoin. Intoa on enemmän kuin harkintaa. Epäloogisuus näkyy tekemisessä, mutta muuten näyttää aiheuttavan niin suurta tyydytystä, että kyllä on huomenna lähdettävä lisää lautaa hakemaan kaupasta.

Onneksi pönttöjä tarvitaan, sillä vanhat ovat jo pudonneet pois puista. Mies on älykkäästi laittanut ne paalinarulla, joten tulee automaattisesti muutamassa vuodessa vaihdettua pönttö. Tosin minä aion laittaa ne sähköjohdolla sinne puuhun, joten niistä tulee melkein ikuisia.