Ankea aamu. Tuttuakin tutumpi päänsärky, joka ei näytä edes lähtevän. Juikertaa hartioista. Jätin viime yöksi ikkunan auki. Virhe. Join lonkeron. Virhe. Nukuin rauhattomasti, sillä päätä särki ja olisi pitänyt nousta sulkemaan vetoa aiheuttava ikkuna, mutta kun lämpötilä oli laskenut jo 16 asteeseen, tuntui karmaisevalta ajatukselta raottaa peittoa.

Eilinen päivä käänsi sairauden kulun vihdoin toipumiseksi. Päätin, että lämmitän saunan, käyn suihkussa ja otan lonkeron. Tulin kotiin reissultani kellon ollessa jo niin paljon, että arvelin olevani liikaa saunanlämmitykseen yms. Vaan otin vain sen lonkeron. Ja unta ei tarvinnut houkutella. Harmi vain, ettei lämpötila nukkumaanmennessä tuntunut laskevan tuosta 23 asteesta millään, joten jätin ikkunan auki.

Siispä aamu on mennyt päänsäryssä. Mutta muuten olo tuntuu sen verran kohentuneelta, ettei lääkäriinmenoon ole nyt syytä. Parturille on pakko päästä. Tai kampaajalle. Tässä iässä partaakin kyllä voisi alkaa ajamaan. Karvan kasvun kohinan kuulen.... Mutta tuli kiertoteitse työkeikka hautajaisiin. Ilmeisesti odotetaan osallistuvan, joten pakko käydä siistimässä kuontalo.

Hiukset. EVVK. Olen kokeillut kaikkea. Paitsi väriä. Ja permanentistakin on jo kaksikymmentä vuotta. Mutta kun ongelma on luonnonkiharassa ja pyörteisessä tukassani. Niillä toimenpiteillä, joita jaksan ja kykenen tekemään, ei saa pysyvää turvaa harottavalta tukalta. Kaikki mallit on kokeiltu lyhyestä välimuotoihin asti. Pakko kasvattaa taas pitkä tukka, jonka saa sitaistua kiinni lennossa. Onneksi tukkani kasvaa nopeasti.

Olen tyynesti kasvattanut mallia ulos. Eihän siinä varmaan eroa ole ollut koko töissäoloaikanani, kun aina hiukset ovat eläneet omaa elämäänsä. Mutta hautajaisiin meno kuulostaa siltä, että aika on nyt huomiseksi varattu ja jotain on tehtävä.

Hautajaiset ovat synkkiä 'juhlia'. Toisaalta odotettu poismeno voi olla helpottavakin asia, jos loppuvaihe on ollut täynnä kipua ja kuoleman odotusta. Näinhän se menee ikääntyneiden kanssa. Mutta yhtäkaikki ensimmäinen työkomennus kuitenkin. Huolestuttaa onko mustat vaatteeni kunnossa. Etenkin se, että osuuko hautajaiset vapaapäivälleni. Työaikaahan se kuitenkin on, mutta jonnekin mies on siksi aikaa saatava. Ihan kuin olisin taas pienen lapsen äiti. Niin kuin sitä jo luuli tällaisista sidoksista päässeensä.