Taidan valehdella tuossa ylhäällä. En aina ole nauru silmäkulmassa, enemmänkin se tulee kirjoituksesta usein kuitenkin esiin itselleni. Saatan jopa lohduttomaan itkuun pillahtaa kirjoittaessani järkyttävistä havainnoistani itsestäni, ajatuksistani ja peloistani. Eikä tyylilajin tiedostaminen ole helppoa - ei ainakaan itselleni.
Piti käydä Wikiltä kysymässä. Muuten luotankohan minä liikaa siihenkin?
Ironia, eli epäsuora iva, on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta είρωνεία, teeskentely.
Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä.
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi. Sarkasmia erehdytään usein pitämään ironian synonyymina. Sarkasmi on kuitenkin ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu.
Draamallinen ironia taas on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningas Oidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.
Sokraattinen ironia on ironiaa, joka ilmenee jonkun henkilön (yleensä opettajan) teeskennellessä tietämätöntä paljastaakseen toisen (oppilaan) tietämättömyyden. Yleensä ironian havaitsee yleisö, mutta ei itse ironian kohde.
Sarkasmi tarkoittaa pidemmälle vietyä suppeaa, jopa yhden lauseen huumoria tai purevaa ivaa. Se voi olla joskus erittäin loukkaavaa tilanteesta, aiheesta ja ihmisestä riippuen. Usein kommentin sarkastisuus ilmenee piilomerkityksenä tai päinvastaisena, mitä lauseen suora merkitys on (esim. "Olipa viisaasti tehty" väärin tehneelle ihmiselle).Sarkasmia erehdytään usein pitämään ironian synonyymina. Sarkasmi on kuitenkin ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu.
Sarkasmia käyttävää henkilöä voidaan kutsua sarkastiksi.
Syyllistyn ehkä harvemmin sarkasmiin, mutta sitäkin tapahtuu. Edellä kuvatun sarkastisen ihmisestä tuleva mielikuva ei oikein tunnu vain tavoiteltavalta. Itseasiassa syyllistyin luulemaan sarkasmia ironian synonyyminä.
Näin sitä taas oppii. Toinen juttu on se, muistaako. Vielä huomenna.
Kommentit