Onneksi olkoon kaikille valmistuneille. Kaikille koulunsa päättäneille kesälomien ajaksi. Myös opettajille.

Tunnen tämän koulunkäyntiurani johdosta monta opettajaa. Ja voin sanoa, että opettajissakin on ihmisiä isolla II:llä. He kantavat vastuuta oppijoistaan ja vielä kanssaihmisinä. Se on haasteellinen ja loputon työ, johon on varmasti vaikeata saada aina kiitosta, kun me heitä Ihmisiä muistelevat emme osaa, kerkiä tms. tekosyyn tynkää sanomaan sitä heille.

Jospa joku jossain ymmärtäisi kehitellä opettajille kiitoskortin, joka kertoisi vaikka vuosienkin takaa, kuinka merkityksellinen opettaja tälle kortinlähettäjälle on ollut. Laittaisin heti muutaman. Ehkä opettajienpäivää pitäisi viettää siinä kuin äitien ja isienkin? Ehkä se kannustaisi opettajia jatkamaan hyväksi koetulla tiellään.

Mutta nyt on edessä hetket, joita poleilla pelätään. Humalaisia nuoria valtoimenaan kesänriemuihin ryntäämässä. Huomenna surua, kipeitä paikkoja kehossa tai mielessä. Hurjaa nuoruutta tai pysyviä elinikäisiä ruumiillisia tai henkisiä vammoja. Uusia ihmisenalkuja suviyössä. Toivottuja ja odottamattomia. Kiihkeän kesänalun siivittämiä.

Ajatukset ovat siis työssä. Ensimmäinen yövuoro takana. Sairaala käytävän päässä. Pääsee tuta suvenaloitukseen, jos tunnelma kohoaa kattoon. Toinen yö siis tulossa, jolloin sato korjataan. Joku heitä varjelkoon tänä yönä.