Aloin sitten kuitenkin sanailemaan sosiaalityöntekijän kanssa. Vaikka yritin pitää suuta soukemmalla. Ei onnistunut. Vaan sormet näppäimistöllä lähettivät viikonloppuna sellaisen vastauksen hänen viestiinsä, ettei siinä varmaan ollut paljon miettimisen varaa.

Avustajaa ei löydy. Ja se tulee olemaan varmaan tantan mieleen. Uhkailee niin, että saan itse hakea mieluiseni. Ihan kuin olisin hylännyt hänen valitsemansa. Kysehän on siitä, ettei hän ole onnistunut löytämään ihmistä, joka olisi yhdistelmätukikelpoinen. Ja kun sairaanhoitopiirin sosiaalityöntekijä soitti ja myös tämän neuvoma kuntoutusohjaaja, tantta huomasi, että on pakko taas alkaa asioimaan työkkärin kanssa.

Ja katsokaa vaan, että minä olen kohta soittelemassa niille samoille ihmisille, joille hän on jo soittanut. Viesteissähän lukee jo että saan mieleiseni henkilön. Ihan kuin ongelma on siinä, ettei hänen löytämät kelpaa.

Perusongelma on se, etten tiedä mitä luvata palkaksi en tiedä millaisista tuntimääristä on kyse. En tiedä mitään, minkä vuoksi voisin soittaa kenellekään näyttämättä idiootilta. Ja sen vuoksihan se sitten kaatuukin minun niskaan, kun mitään ei ole enää tehtävissä.

Mitäs tässä nyt voisi käydä vielä pahemmin? Ehkä minä luovutan ja sanon, että pitäkää ukko hyvänänne. Toimipaikkaani häntä ei voi laittaa, joten tunkekoon tantan kotiin yöhoitoon. Tai palauttakoot vanhemmilleen.

Sapettaa. Kyllästyttää. Närästää.

Nämä morkkiskaudet kuulunevat asiaan. No, ainakin minulla. Ehkä ensi kotilomalla ei ole suurempia hämmennyksiä ja voi hetkeksi unohtaa, että ihan oikeastihan tämä on kurjin paskahomma, jota kenellekään voi toivoa. Olo on kuin hiirellä, joka on vain jäänyt kiinni loukkuun pääsemättä pois eikä edes kuole kuole kuin sokkiin - tuskallisesti.

Jep. Että tällaista tällä kertaa.

Löin kesärenkaat auton kyytiin. Ei voi tietää, milloin joku varastaa sen ja haluaa varmaan sitten kesärenkaatkin, kun seuraava kesäjakso alkaa. Nyt ainakin on niin tajuttoman kylmä, että laitoin aamulla taas leivinuuniin tulet, jotta ei koko mökki ihan jäähtyisi.

Lämpöinen tulee taas iltavuorossa. Ja jos huonosti käy työkavereiden suhteen, voi hermotkin mennä. Ja minun hermoni menevät tässä tilassa todella nopeasti. Voi. Voi. Lisäksi joudun ehkä valvomaan työvuoron jälkeen nähdäkseni erään sarjan ja taivas jos sen tallennus ei olekaan onnistunut.

Mulla on kyllä monta visiota, miten elämäni voisi olla kauheampaa. Miksi se ei juuri nyt lohduta?