Luen jatkuvasti Kurppaloverin Kuppaloveriksi. Kaksi työvuoroa takana sairasloman jälkeen. Olen todella toistaitoinen. Ja todettakoon, että tauti on kaatanut muitakin hoitajia, joten mistään yksilön heikkoudesta ei taida olla kyse.

Pitkäaikaisempi sijainen otettiin yhden hoitajan sairaslomia tekemään, kun ollut jo jalkapuolena monta viikkoa. Tiesin, että sieltä tulee miespuolinen lähihoitaja, joka on työskennellyt ambulanssissa. Ekassa vuorossa olinkin sitten tämän tyypin kanssa yli puolet vuoron vahvuudesta. Siis uusi ihminen, olkoonkin että ammattilainen, mutta uusi ihminen kuitenkin. Ja minä umpihiessä jo parin tunnin kuluttua päivän alkamisesta. Siis sen vuoksi, että olen huonossa kunnossa.

Ilmenikin sitten että meillähän on sama sukunimi, joka ei ole yleinen. Hän tiesi sukunimeni, mutta minähän en kuin etunimen. Ja tentattuaan alkuperääni, tulimme järkyttävään lopputulokseen, että sukulaisia ollaan, eikä kaukaisia. No, miehen puolelta tosin. Hän oli nimittäin lastemme pikkuserkku.... Ilta kuluikin pika-sukulaistumisessa ja kun muutenkin hommat veti retua, en voinut uskoa silmiäni, että saimme hommat tehtyä ajoissa.

Lisäksi aamuvuorossa oli minulla opiskelija, joka tosin on tyttäreni ystävä, mutta kuitenkin olin ohjaajana. Jossain vaiheessa huomasin, että olin hukannut opiskelijani sille sukulaismiehelle. Sattuuhan noita lapsuksia. Sitä paitsi alunperin yllytin tuohon toivomalla, että näyttää niitä lanssitemppuja. Joten ei kai vaihtokauppa paha ollut.

Lanssiväki on muuten ainakin meidän muun hoitoväen silmissä kansan osa, jolla on pissi noussut päähän. Tietty vaatii luonnetta kohdata ensitehtävissä ihmisen kurjimmat tilat ja huolestuneet omaiset yms. yms. Mutta ei se oikeuta kävelemään kaikkitietävänä tavallisen kansan parissa. Joo, ehkei kannata näyttääkään sitä, etten tiedä, jos ihmiset odottavat tietävän kaiken. Mutta aivan totta alan valtakunnalliselta foorumiltakin löytyy oma topic jossa ihmetellään lanssiväen käytöstä. No, se siitä moniammatillisesta hoitotyöstä. Minä en anna asioiden vaikuttaa omassa työssäni. En ainakaan vielä kahden vuoden kokemuksella.