Sieltä toiselta puolelta. Tuli tänään.

Mies meni osastolle maanantaina. Mukanaan vihko, johon kirjoitan tärkeät asiat, kuten on sovittu viestien varmistamiseksi eri tahoilla.

Tänään kolmantena päivänä tulee hoitaja kysymään minulta, koska mieheni seuraava kotiloma on. Vai onkohan se vihko miehen repussa? Jumalauta! Nii-in. Olisikohan kannattanut tarkastaa? Sillä minulla oli tosiaan muutakin asiaa. Esim. ne halutut unilääkkeet. Ja se, että haluan hoitopalaverin ennen kesälomien alkua.

Että näin se homma etenee. Kukaan ei kerkiä vastaamaan viesteihini. Kukaan ei tiedä juuri siinä vuorossa asiasta mitään. On kysyttävä siltä ja siltä. Haistakaa kuulkaa pitkä paska! Ja kiitos osanotosta!

En pelkää sitä, ettei mieheni saisi hoitoa jatkossa, jos alan kimittää ja kovaa. Aihettahan olisi. Mutta kun. Miten minä sen työni tulisin hoitamaan, jos olisin taistelurintaman rakentanut. Ehei. Ei se mene niiin. Ei mene niin.

Mutta ihan varmasti tulee aika mukava viesti seuraavan kerran. Voi - sanonko mikä! Arghhh!