Koska olen vasta viime viikkoina alkanut seurata Täydellisiä naisia, en tunne Lynetteä ennen syöpää tai uranaisena, jolloin on ehkä ollut sovinnaisempi. Tajusin, että Lynette on epäsovinnainen ja ehkä siksi helpoin minun samaistua. Juu, koukussa ollaan ko. sarjaan.
Puolustukseksi todettava, että sarjassa on käsitelty hyviä aiheita: syöpää, nuorisoraskautta, huumekoukkuun jäämistä jne. Ja kun huumoria on mukana, mikäs sen hauskempaa. Ja uskomattomatkin käänteet on uskottavia, onhan se tarinaa ison omenan maasta.
Toivottavasti antibioottikuuri puree tähän tautiin, sillä voimat se on vienyt tyystin. Yllättävää sinänsä, sillä kyseessä ei ole mikään hurja kuumetauti vaan ihan nuha, jossa lämpöilyä ja lähinnä iltaisin. Ääni on edelleen syvä ja sympaattinen. Sellainen viskibasso.
Taannoisessa viisurintulehduksessa sain V-Pen-kuurin ja sehän piti keskeyttää kun olin sille allerginen ja sain voimakkaan ihoreaktion. Samanlaisen sain hunajastakin kaksi viikkoa sitten. Se on sitä atoopikon tavallista elämää. Hunajaa ei siis voinutkaan juoda siitepölyaikana. Sinänsä kökköä, kun ei siitepölyistä ole ollut vuosiin minulla haittaa. Tiukka ruokavalio on auttanut siinäkin.
Viime yönä nukuin hieman pätkittäin, kun vanhempi koira oli kuumissaan ja läähätti ja tahtoi useasti ulos. Joten kun sitten vihdoin heräsin oli kello jo 10.30. En meinannut uskoa, sillä en valvonut näiden herätysten jälkeen, vaan nukuin kohta uudestaan. Eli meni tarpeeseen. En tiedä josko tuo Azithromycin sitten nukuttavaa tai yskänlääke, mutta unta tuli oikein kunnolla. Joten olen jaksanut olla monta tuntia istuma-asennossa lepäämättä välillä. Muttei seisomassa. Joten aiheellista olla sairaslomalla.
Lomaa riittääkin ensi viikolle asti. Ja ei ole pelkoa, että yrittäisin olla lepäämättä. Ensinnäkin haravointi ei kiehdo ja toiseksi en siis jaksa olla jalkeilla pitkiä aikoja. Ja kun vapaat tulee vielä sen s-loman perään, menen töihin vasta torstaina.
Harmi, etten tosiaankaan jaksa vielä edes ajatella miehen kotilomille ottoa. Kelit ovat mitä kauheimmat olla laitoshoidossa, mutta kun ei ole voimia valvoa miehen tekemisiä, on viisainta ajatella omaishoitoa toiseksi työksi, josta on myös sairaslomalla. Miksi sitten tunnen kuitenkin syyllisyyttä?
Kommentit