Jep. Hiljaisuus ei kerro romahtamisestani. Olen vain muuten sanaton. Työkin vähän haittasi, kun piti yövuoroa tehdä. Toisaalta kotilomilla oleva mies väsytti alkuviikolla aika sanattomaksi. Ja pahissosiaalityöntekijä. Ja ajatus, että tänne kotiini tulee joku vieras häsläämään. Ja ei sitten kukaan avustajaksi suostunutkaan. Väsyttää ja itkettää tämä jatkuva vehtaaminen.

Mutta ei minun maailma vielä ole romahtamassa. Tai ei minua masenna. Pikkuisen raskaammat ajatukset vain riivaavat. Huomenna vielä olisi selvittävä kaupukireissulle tytön kanssa, joten tämä hiljaisuus kai jatkuu vielä päivän pari. Tai sitten alkaa älytön kirjoittaminen.