Olen kertoillut täällä koiristamme, joista nuorimmalla on tapana viihdyttää itseään kaiken repimisillä. Onneksi yksivuotiaana voi olettaa kaiken kohta olevan vain kultaisia muistoja takana jossain.
Vaan ei ollut vielä maanantaina ohi. Sen verran varomattomaksi on käynyt, että koiran hampaisiin oli tarttunut dvd-kotelo, jonka löysin rusikoituna lattialta.
Itse levy säästyi, sillä se oli koneessa. Mutta kun ko. boxi ei ole minun vaan tyttären.... joten kokonaisuus on nyt pilalla. Kun se on pilalla, minun on ostettava uusi kokonaisuus, jos niitä vielä saa. Pahuksen koira. Se yltäisi vaikka mihin, joten armoillaan olen ja sen tähden helpottunut hersyvä nauru kupli sisuksistani lukiessani Niinaa kohdanneesta takaiskusta. Anteeksi Niina, mutta nyt tiedän etten ole yksin.
Kommentit