Siivoaminen voi olla terapeuttistakin. En tosin meinannut kiivetä korkealle jakkaralle kipeän kinttuni kanssa, mutta kun hävitin levysoittimen raadot, oli jäänyt kuin nuoruuden päiviltä Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma - niminen teoskokoelma levylautaselle. Piti etsiä siis sille kansi tuolta yläilmoista ja tukehtua samalla pölyyn, joka ei huiskalla lähtenyt kuin puoliksi. Kääk.
Samalla yritin raakata esim. Kansalaisen käsikirjan vuodelta 1979 ilmeisesti paperinkeräykseen. En kehtaa tarjota sitä kirpparille myyntiin. En kehtaa. Ja laitoin myös syttylaatikkoon kasan laskentatoimenaikuisia muistiinpanoja. Raavin hieman korvalista Vantaan kaupungin poistohyllystä ostamani Arvonlisäverokirjan kanssa, sillä ko. teos on sentään sidottu ja kovakantinen. En usko, että siitä iloa on enää kenellekään. Joten ei kirpparille, mutta pois täältä.
Lupasin oivalluksen tai useampia. Tuo terapeuttisuus on yksi oivallus. Ja toinen se, että kun laittaa puuvillakäsineet käteensä, voi pyyhkiä pölyt niihin. Käytän ko. käsineitä silloin kun tönkkörasvaan kätöset yönajaksi. Ei ryvety lakanat.
Muuten kolmas ei niinkään oivallus on inho, kammo käsien likaantumisesta. Laittaessani pulveria pyykkikoneeseen, tökkäsi annostelulusikka paketin kylkeen ja pulveria tuli käsille. Inhotti ja suorastaan suututti. Tiedoksi, että vaikka teenkin perushoitotyötä ihan sen ruoan jalostuneemman olomuodon kanssakin, käytämme töissä kertakäyttökäsineitä. Joten pärjään siellä kyllä. Muuten tunnenkin itseni sitten ihan teoreetikoksi.
Tänään luvattiin ennusteessa selkeää keliä, jos ei auringonpaistetta niin sateentonta. Vein poppanasängynpeiton ulos kuivumaan. Nyt katson hermostuneesti ajoittain ulos, että sataahan siellä varmasti ja mieluummin niin, että voin juosta pelastamaan kahdenhengen painavan raskasta vielä pesunkin jäljiltä märkää poppanapäiväpeittoa turvaan. Ei ole mitään turvaa. Ei sellainen kötös mahdu muualle kuivumaan oikein kuin ulos. Hyvä minä kun menin sen eilen koneeseen työntämään.
Samalla yritin raakata esim. Kansalaisen käsikirjan vuodelta 1979 ilmeisesti paperinkeräykseen. En kehtaa tarjota sitä kirpparille myyntiin. En kehtaa. Ja laitoin myös syttylaatikkoon kasan laskentatoimenaikuisia muistiinpanoja. Raavin hieman korvalista Vantaan kaupungin poistohyllystä ostamani Arvonlisäverokirjan kanssa, sillä ko. teos on sentään sidottu ja kovakantinen. En usko, että siitä iloa on enää kenellekään. Joten ei kirpparille, mutta pois täältä.
Lupasin oivalluksen tai useampia. Tuo terapeuttisuus on yksi oivallus. Ja toinen se, että kun laittaa puuvillakäsineet käteensä, voi pyyhkiä pölyt niihin. Käytän ko. käsineitä silloin kun tönkkörasvaan kätöset yönajaksi. Ei ryvety lakanat.
Muuten kolmas ei niinkään oivallus on inho, kammo käsien likaantumisesta. Laittaessani pulveria pyykkikoneeseen, tökkäsi annostelulusikka paketin kylkeen ja pulveria tuli käsille. Inhotti ja suorastaan suututti. Tiedoksi, että vaikka teenkin perushoitotyötä ihan sen ruoan jalostuneemman olomuodon kanssakin, käytämme töissä kertakäyttökäsineitä. Joten pärjään siellä kyllä. Muuten tunnenkin itseni sitten ihan teoreetikoksi.
Tänään luvattiin ennusteessa selkeää keliä, jos ei auringonpaistetta niin sateentonta. Vein poppanasängynpeiton ulos kuivumaan. Nyt katson hermostuneesti ajoittain ulos, että sataahan siellä varmasti ja mieluummin niin, että voin juosta pelastamaan kahdenhengen painavan raskasta vielä pesunkin jäljiltä märkää poppanapäiväpeittoa turvaan. Ei ole mitään turvaa. Ei sellainen kötös mahdu muualle kuivumaan oikein kuin ulos. Hyvä minä kun menin sen eilen koneeseen työntämään.
Kommentit