Nukuin taas niin hyvin ja pitkään. Melkein taas kellon ympäri. Se kai on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Vielä keski-iässäkin. Onhan?

Avustaja-asiat mielessä, mutteivät enää kaaoksessa. Kaikki asettuu kohdalleen. Teen taas elämäni nelikenttäarviota. Miten uusi asia muuttaa uhkien ja haittojen määrää, miten lisätä hyötypuolta? Ja etenkin mahdollisuuksia?

Siis kaiken kaikkiaan, voin todeta tämän saikun merkityksen sellaiseksi, että kerkiän ajattelemaan pahimmat uhkakuvat hemmetin kuuseen ja ainakin varautumaan niihin. Olen näkevinäni hyviä asioitakin. Ehkä haluan nähdä niitä enemmän kuin huonoja. Mitä väliä?

Kuuri puree paremmin kuin edellisellä kerralla. Olinhan viikon silloin jo sairastanut ja ollut vielä jopa töissä. Nyt olo on jo virkeämpi ja oli jo eilen. Enkä usko lämpöjen edes nousseen. Mitään tähdellistähän en tietysti hennonut tehdä. Raavin noita kattiloita kuitenkin astiakaappiin ja ruoan tein sitten kun tein. Telkkaria olen katsonut. Jos ei muuta niin DVD:tä.

Siitä tuleekin mieleeni, että on tilatta 2. kausi nopeasti, jos tauti vaikka uusii tai jotain. Tytär kyllä katsoi, että kakkoskausi alkaa ensi torstaina, uusintana kun sarjaa nyt kesäajan näyttävät. Mutta se siitä koukusta.