Ilmankos ei tule nykyisin kirjoja ostettua. Äääh. Valehtelin. Ammattikirjallisuutta eli sosiaali- ja terveysalan kirjoja kyllä. Muuten minulla onkin kaikki mitä tarvitsen. Aina Isän iltasaduista Ohjustekniikan perusteita saakka. Siis luit oikein. Minäkin luin oikein. Että tämäkin vielä.

Ohjustekniikan perusteita on ensimmäinen suomenkielellä kirjoitettu, todella kansantajuinen kirja ohjusten perustekniikasta. Noup. Ei ole mun. On miehen. Ilmankos hänen aikaisempi älykkyytensä luokiteltiin keskitasoa lahjakkaammaksi. On ns. lukenut ihminen.

Uskomaton on se määrä mitä ihminen voi omistaa kirjoja, omistamatta tilaa niille. Anoppi jaksaakin aina ihmetellä, että onpa paljon kirjoja. Kirjahyllyn päällinen täynnä kattoon asti. Ihmettelee, sillä hänen mielestään kirjahylly-nimitys on hämäystä. Kirjahyllyyn ei ole tarkoitus laittaa kuin tietosanakirjasarja, tosin mahdollisimman moniosainen sellainen, mutta sekin tuli kyllä ostettua kun myyjä kävi ihan ovella. Sen Combijonon lisäksi kirjahyllyyn kerätään lastenkuvat ja lastenlasten kuvat, erinäistä sälää ja tietenkin vuosikymmenten aikana saadut kaikenkirjavat kukkamaljakot. Yhdessä lasimaljassa on karkkia yllätysvieraille tarjottavaksi.

No, meillä siis on kirjoja. Ja tämä väärinkäyttö aiheuttaa jokakertaisen ihmettelyn. Joka tietysti pahassa miniässä herättää puolustuskannan. Että vittuakos se sulle kuuluu. Kerran ymmärtää ihmetellä ääneen, mutta toistuvasti äänneltynä se muuttuu ihmettelystä moitteeksi.

Oivallus 4. kannattaisi pukea ylleen siivoushousuksi pölynharmaat eikä sysimustat. Tai muistaa kuljettaa sitä kohdan 2 keksimäänsä puuvillakäsinettä. Sen verran kätevää on pyyhkäistä pölyt persuuksiin.