Aivan perinteistä kuitenkin.
Koska minulla ei ole mitään maksullisia sääpalveluja kuten maataloudessa nykyisin käytetään.... pakko sihtailla ihan Ilmatieteenlaitoksen viiden vrk:n ennusteita. Ja ei vielä ihan heinäpoudilta näytä. No, tehdään valmistelevia toimia kuten ladon siivous. Pitäisi myös katsoa seipäät ja tapit niihin.
Yö meni harakoille.
Katsottiin elokuva neloselta. Sitten mies nukkumaan. Tai ainakin luulin. Minä vielä katsoin Espanja-Italia ottelua ja vasta jatkoajalla pistin ääntä pienemmälle ja ajattelin vielä kuulostaa ottelua. Uni voitti, joten telkkari kiinni.
Nukuttuani puoli tuntia, heräsin miehen toimiin. 10-25 sekunnin välein pientä liikettä. Peittoa pois jalan päältä, toisen päältä ja hartioilta. Peittoa takaisin hartioille, jalan päälle ja toisen jalan päälle. Sitä jatkuu tunninkin. Jos antaa jatkua. En antanut. Annoin sen sijaan unilääkettä.
Mies sammuikin nopeasti. Minä huomasin miettiväni avustajailmoituksen tekoa. Joten olin siis virkeä ja valvoinkin kaksi tuntia. Kello oli pitkälle yli kolmen kun sain unen päästä kiinni.
Mies sen sijaan heräsi pirteänä uuteen päivään ja seitsemältä. Eli koirat alkoivat tanssinsa. Ja minä heräsin. Voi mähnä! Että minä vihaan tätä. Miksi en saa nukkua omilla ehdoillani?
Ja vedän kuonoon kaikkia, jotka nyt käskevät ottaa itse unilääkettä. Mies voi ja on mennyt keittiöön kello kaksi aamuyöllä kahvinkeittoon ja istunut siellä tuntitolkulla kunnes viideltä heräsin ihmettelemään. Hän ei päässytkään enää ylös tuolista ja apua hän ei osaa jostain syystä pyytää, vaan samassa huoneessakin on vain huomattava, että apua tarvitaan. Eli otanko unilääkettä? En tosiaankaan.
Haaveilen miehen siirtämisestä toiseen huoneeseen. Tai minun lähtemistä toiseen huoneeseen. Mutta tällaisessa tilanteessa se ei taida olla ratkaisu.
Yö meni harakoille.
Katsottiin elokuva neloselta. Sitten mies nukkumaan. Tai ainakin luulin. Minä vielä katsoin Espanja-Italia ottelua ja vasta jatkoajalla pistin ääntä pienemmälle ja ajattelin vielä kuulostaa ottelua. Uni voitti, joten telkkari kiinni.
Nukuttuani puoli tuntia, heräsin miehen toimiin. 10-25 sekunnin välein pientä liikettä. Peittoa pois jalan päältä, toisen päältä ja hartioilta. Peittoa takaisin hartioille, jalan päälle ja toisen jalan päälle. Sitä jatkuu tunninkin. Jos antaa jatkua. En antanut. Annoin sen sijaan unilääkettä.
Mies sammuikin nopeasti. Minä huomasin miettiväni avustajailmoituksen tekoa. Joten olin siis virkeä ja valvoinkin kaksi tuntia. Kello oli pitkälle yli kolmen kun sain unen päästä kiinni.
Mies sen sijaan heräsi pirteänä uuteen päivään ja seitsemältä. Eli koirat alkoivat tanssinsa. Ja minä heräsin. Voi mähnä! Että minä vihaan tätä. Miksi en saa nukkua omilla ehdoillani?
Ja vedän kuonoon kaikkia, jotka nyt käskevät ottaa itse unilääkettä. Mies voi ja on mennyt keittiöön kello kaksi aamuyöllä kahvinkeittoon ja istunut siellä tuntitolkulla kunnes viideltä heräsin ihmettelemään. Hän ei päässytkään enää ylös tuolista ja apua hän ei osaa jostain syystä pyytää, vaan samassa huoneessakin on vain huomattava, että apua tarvitaan. Eli otanko unilääkettä? En tosiaankaan.
Haaveilen miehen siirtämisestä toiseen huoneeseen. Tai minun lähtemistä toiseen huoneeseen. Mutta tällaisessa tilanteessa se ei taida olla ratkaisu.
Kommentit