Olen minä tottunut siihen, että tyttö soittaa minulle. Usein on ihan normaalia asiaa.... välillä ääni on kimittävä, jolloin tiedän terästäytyä. Itkua vaille valmis. Kun maailma kaatuu päälle. Tulee kirjaimellisesti äiti mieleen.

Tänään tuli kaupungista soitto. En kuulema uskoisi mitä on tapahtunut. Enpä juurikaan. En tietenkään. Eräille nimittäin sattuu. Tulee muuten siskoni mieleen. Hänelle kun sattui ja sattuu edelleenkin. Mutta se kuuluu eri juttuun. Tyttären ääni melkein huutaa. Mietin, jo mitä kauheata voi olla sattunut ja mitä minä seuraavaksi teen asian eteen. Tietämättä mitä on siis tapahtunut.

"Äiti, minut leikattiin hameesta!" Jessus. Minun on siis lähdettävä keskussairaalaan, vai? Tytön ääni rauhoittui. Tai hän kertoi tarinaa alusta alkaen. Oli sovittanut hametta ja laittanut vetoketjun kiinni. Sovitteli puseroita hame päällä. Ja kun tuli poisoton hetki. Vetoketju oli juuttunut kiinni.

Ensin yritti tytär yksin manaten. Sitten ystävätär ja sitten he yhdessä. Ei tulosta. Sitten haettiin myyjä paikalle. Ja toinen. Ja peräti sakset, sillä ei kuulema ensimmäinen kerta kun asiakas irrotettiin piilovetoketjun takia sovitettavasta vaatteesta. Juttuhan meni lopulta nauruksi. Minä osin enemmänkin helpotuksesta, ettei tarvinnut lähteä tilaamaan ambulanssia eikä varsinkaan lähteä ensiapuun tytärtä hakemaan leikkauksesta....